Vietimme kesälomasta
vajaan pari viikkoa Suomessa ja sille pätkälle osui hyvin Hämeenlinnan maratoni
n.40km päässä tukikohdastamme. Maratonkunto oli todellinen arvoitus koska reippaammat
lenkit olivat taas jääneet vähemmälle. Olen juossut aikaisemmin viisi
katumaratonia ja jokaisella on edellinen ennätys parantunut. Ajattelin siis
lähteä taas parantamaan edellistä ennätystä joka oli 3:28:xx, jonka juoksin
Barcelonassa keväällä 2015. Tavoitevauhdiksi ajattelin karvan verran alle 5min/km
kyytiä ja tätä kerkesin testaamaan muutamalla lenkillä parin viikon aikana
ennen h-hetkeä.
Avaintreeneinä vedin
yhden 20km ja yhden 30km lenkit joissa molemmissa vikat 5km hieman
tavoitevauhtia kovempaa ja muuten suhteellisen rauhallisesti. EcoTrailissa
kipeytynyt pohje ei enää pahemmin vaivannut ja tunsin olevani ennätyskunnossa.
Suomen visiitillä oli taas sovittuna paljon tapaamisia vanhojen tuttujen kanssa
ja hyvän ystäväni Kallen tapaaminen ajoittui perjantai-illalle. Oma ajatukseni
oli vaihtaa nopeat kuulumiset, hoitaa viimeiset tankkaamiset ja nukkua kunnon
yöunet. Toisin kävi.
Kalle tuli totuttuun
tapaan myöhässä ja leuka meinasi loksahtaa paikoiltaan, kun Kallella oli
kannossa lavallinen olutta ja omat kierot suunnitelmansa. Ei auttanut muuta
kuin laittaa sauna päälle ja ottaa härkää sarvista. Useamman tunnin saunomisen
ja oluen jälkeen oli pakko luovuttaa kahden pintaan aamuyöstä. Huonosti nukutun
yön jälkeen heräsin kasin pintaan päänsärkyyn ja kuivaan kehoon. Onneksi
startti oli vasta 14:00 joten kerkesin vielä hyvin tankkailla aamupäivän
aikana.
Saavuin lähtöalueelle
puoli tuntia ennen starttia ja siinä kerkesi hyvin hakemaan lapun ja hoitamaan
viimeiset säädöt. Päivästä oli tulossa helteinen ja päätin nauttia runsaasti
nestettä juomapisteillä. Taktiikkana oli juosta ensimmäinen puolikas kovaa ja
toinen puolikas niin kovaa kuin on vielä paukkuja jäljellä. Reitti oli
puolikkaan maratonin mittainen ja se kierrettiin kahdesti.
 |
Unohdin ottaa Suomeen
mukaan kellon laturin ja kellosta loppuikin akku juuri sopivasti ennen
maratonia. Jotta pysyisin hieman kärryllä vauhdista, laitoin kännykästä Nike+
appin päälle ja sain kuulokkeisiin päivityksiä kilometrin välein. Lähdin alusta
reipasta vauhtia ja ensimmäinen kilometri menikin alkutäpinöissä aikaan 4:09.
Vauhti pysyi hyvin päällä ja ensimmäinen kymppi meni n. 45 minuuttiin.
Toinen hyvä ystäväni
Mikko asuu Hämeenlinnassa ja hän lupasi tulla kannustamaan koska reitti meni
läheltä hänen kotiaan n.17km kilometrin kohdalla. Ajattelin, että voin pysähtyä
tuolloin hyvin pariksi minuutiksi, vaihtaa pikaisesti kuulumisia ja tankata
nestettä. Ei mennyt tämäkään tapaaminen siten, miten olin aluksi ajatellut ja
Mikko olikin pyörällä vastassa ja hän päätti lähteä kirittämään. Ensimmäinen
puolikas kellottui aikaan 1:38:18 (4:40 per km) ja olin jo aika varma, että
ennätys tulee, jos ei nyt lopussa tule täydellistä sippausta. Mikko kiritti
kokonaisen kierroksen ja siinä välillä kerkesi hyvin vaihtaa kuulumisia ja
juoksun ohella juotua myös yksi Mikon kylmälaukusta tarjoama olut.
Toisella puolikkaalla
alkoi helle ja kilometrit tuntumaan jaloissa ja vauhti hiipui tasaisesti.
Lisäksi rupattelu ja olut eivät varmasti ainakaan parantaneet suoritusta ja
viimeinen kymppi olikin aika tuskaista. Viimeisellä 5 kilometrillä tiesin, että
ennätys tulee, vaikka vauhti olikin jo hiipunut. Toinen puolikas meni aikaan
1:46:52 (5:04 per km) ja loppuaika maalissa oli 3:25:10 (nettoaika 3:25:00) eli
ennätys parani reilulla kolmella minuutilla. Reitillä oli pari hieman pitempää
loivaa ylämäkeä ja nousua tuli yhteensä 196m. Sijoitus oli 9/72. Olin todella
tyytyväinen juoksuun, vaikka paljon jäi vielä parannettavaa. Olen
ilmoittautunut helmikuussa 2018 juostavaan Pariisin maratoniin ja sinne
lähetään hakemaan 3:15 alitusta.
