perjantai 29. syyskuuta 2017

Black River Run 100 miles

Olin kesällä melkein kuusi viikkoa lomalla ja en saanut yhtään ehjää juoksuviikkoa alle. En kuitenkaan ottanut tästä suurempia paineita ja juoksin hieman pidempään tai kovemmalla teholla silloin kun kerkesin lenkille. Olin mökillä kolmisen viikkoa ja siellä tuli tehtyä normaalien fyysisten pihatöiden ohella lähes joka päivä kyykkyjä eri muodoissa, sekä lihaskuntoa. Raivasin myös saaren ympäri kiertävän n.220m pitkän todella teknisen kierroksen jota tuli juoksenneltua 3-8km kertarykäisyinä useamman kerran viikossa. Viikkokohtaiset juoksemiset jäivät kuitenkin selkeästi TEC:n valmisteluista ja tarkoituksena oli saada yksi n.100 mailinen viikko ennen kilpailua. Alla viikkokohtaiset liikkumiset ennen kisaa:

6 viikoa ennen: 18.82km juoksua / 4:28h liikuntaa (mökillä)
5 viikoa ennen: 70.15km juoksua / 8:11h liikuntaa
4 viikoa ennen: 44.64km juoksua / 4:32h liikuntaa (ti-pe Malagassa työ/virkistysreissussa)
3 viikoa ennen: 124.72km juoksua / 12:46h liikuntaa
2 viikoa ennen: 162.06km juoksua / 16:18h liikuntaa
1 viikoa ennen: 47.12km juoksua / 4:41h liikuntaa
Vikalla viikolla muutama kevyt lenkki

Ei ollut taaskaan aikaa nostella kilometrimääriä maltillisesti ja onneksi kuitenkin kroppa kesti hyvin myös kovimmalla viikolla. Oikea pohje teki hieman kipeää n. kuukausi ennen kisaa ja kävin näyttämässä sitä fysioterapeutille reilu viikko ennen h-hetkeä. Pohkeessa oli ilmeisesti ollut revähdys alkukesästä, mutta enää ei ollut mitään vakavampaa. Ilmeni, että oikea nilkka oli selkeästi vasenta nilkkaa kankeampi ja sainkin kotiläksyksi pohkeen/nilkan venyttelyä sekä pohkeen stimulointia hierontapallolla. Eballa ja pojilla oli flunssa päällä viikkoa ennen kisaa ja itsekin tunsin olon ajoittain hieman puolikuntoiseksi. Perus jännäkakka siis päällä viimehetkillä.


BRR:n startti oli lauantaina 16.9. klo 10:00 ja kisapäivänä olo oli kaiken puolin hyvä. Edessä oli 10 kierrosta 16,1km pitkää looppia. Juoksin viime vuonna 50 mailia, joten baana oli tuttu. Ekat viisi kilsaa mentiin pitkälti metsässä, seuraavat yhdeksän kilsaa paljolti mustan joen (Black River) tuntumassa asfaltilla ja soratiellä sekä viimeiset pari kilsaa pururadalla. Nousua tuli reilu 100m / kierros ja mäet sijoittuivat reitin loppupuolelle. Kuuden kilsan kohdilla oli juottopiste (vesi + energiajuoma) ja 13 kilsan kohdalla oli toinen (vesi). Kierroksen jälkeen oli tarjolla pientä purtavaa ja tankattavaa sekä pääsy omalle kassille. Päällä oli pohje/reisi kompressit, shortsit, t-paita ja irtohihat. Kenkinä Altra Torin 2,5 ja kannossa oli Inovin reppu kahdella 0,5l pullolla ja energialla täytettynä. Startissa oli lämpöä kymmenen astetta ja se nousi päivällä 15 asteeseen.

Huoltoteltta
Samaan aikaan oli myös 50 mailin startti ja jäin tarkoituksella puolen välin tuntumaan, jotta kiireisimmät kerkesivät lähteä alta pois. Eka kierros meni rauhallista vauhtia voimia säästellen. Tokalla kierroksella nostin hieman vauhtia etenemisen ollessa edelleen kevyttä. Alku kierroksilla ei tarvinnut viettää huoltoteltassa kauaa aikaa ja yleensä vain pullot täyteen, kourat täyteen huoltopöydän antimia ja tarvittaessa omasta kassista täydennyksiä reppuun. Kolmas kierros meni myös todella mukavasti ja ensimmäinen maratonkin meni lähes huomaamatta. Neljännellä kierroksella jalat toimivat edelleen hyvin, mutta vatsa meni äkillisesti sekaisin. Nopean puskasession jälkeen vatsa alkoi taas voimaan paremmin ja myöhemmin huollossa nautitut useat mustikkasoppamukilliset pitivät pakin kunnossa.

Kuva: Vera Ilich
Viides kierros meni taas ilman suumpia kommelluksia ja puolenvälin ylitin noin yhdeksässä tunnissa. Pidin taas kuuden viikon kofeiini paaston ennen kisaa ja 50 mailin ”palkintona” nautittu energiajuoma toi taas mukavasti lisää virtaa. Kuudennelle kierrokselle lähdettäessä alkoi ilta hämärtää sen verran, että otsalampulle oli käyttöä metsäpätkällä. Kuudennen kierroksen jälkeen pidin pisimmän taukoni, joka venyi n. 10min mittaiseksi. Vaihdoin t-paidan, lisäsin päälle merinovillaisen pitkähihaisen paidan, vaihdoin järeämpään otsalamppuun ja söin kaksi lautasellista gulassikeittoa pastalla höystettynä. Alkoikin olemaan jo aika nälkä ja kunnon ruoka teki tosi terää. Seiska ja kasi kierrokset menivät pimeässä yössä ilman suurempia murheita. Jalka alkoi kuitenkin painamaan ja suorilla pätkillä koitin aina juosta ainakin kolme lyhtypylvään väliä ja sen jälkeen kävelin yhden välin. Keskityin erityisesti tankkaukseen ja täydellä vatsalla olikin mukavampi edetä, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Aikaisemmin viikolla oli satanut paljon ja metsässä oli ajoittain aika liukasta. Etenin pimeässä metsässä verkkaiseen tahtiin, mutta onneksi Kiinasta alle 15 dollarilla tilattu tehokas otsalamppu valaisi hyvin kaikista synkimpinä hetkinä. 

Kiinalaista valotehoa
Ysi kierroksella alkoi väsymys painamaan todella kropassa ja mielessä. Pakki meni taas yllättäen sekaisin, mutta onneksi akuutti tyhjennys auttoi jälleen. Ysi kierroksella aloin myös ensimmäistä kertaa arvioimaan maaliintuloaikaa ja 24 tunnin alitus (vyönsolki -aikaraja) alkoi olemaan jo varma, vaikka olisin kävellyt viimeisen kierroksen. Pääsin yöllä jotenkin hassuun "meditatiiviseen" tilaan ja tuntui, että mieli oli täysin tyhjä ja eteneminen sujui ilman suurempia ajatuksia. Vikaa kertaa huollosta lähdettäessä oli todella huojentava olo ja viimeinen kierros oli helppo jakaa pienempiin etappeihin. Enää viimeinen kerta metsäpätkää, viimeinen juottopiste, viimeistä kertaa joenvarsi toiseen suuntaan jne. Päivä alkoi myös sarastamaan ja siitä sai uskomattoman paljon lisävirtaa. Laitoin myös viimeiselle kierrokselle napit korville ja fiilistelin suosikkibiisejä. Positiivista oli, että lopussakin pystyi vielä ottamaan juoksuaskelia ja kiristämään vauhtia. Maaliin tulin aamulla seitsemän jälkeen kellon pysähtyessä aikaan 21:05:33. Maalissa oli helppo hymyillä ja tuntui mukavalta saada lautasellinen kuumaa puuroa.

Vihdoinkin maalissa
 Olin todella tyytyväinen koko suoritukseen ja huhtikuussa juoksemani TEC valmisti minua hyvin tähän koitokseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Läheisiltä tulleet tsemppausviestit toivat taas mukavasti virtaa. Jalat eivät menneet missään vaiheessa samanlaiseen lukkoon kuin TEC:ssä ja siihen auttoi mahdollisesti lomalla tehdyt kyykyt ja hyvä tankkaus kisan aikana. Varusteet toimivat loistavasti ja ainoana haaverina oli oikeaan isovarpaaseen tullut rakkula. Omat eväät riittivät hyvin koko kisan ajan, mutta edelleen jäin kaipaamaan jotain omaa kunnon ruokaa. Seuraavaan pitkään koitokseen onkin hyvä tehdä, vaikka termariin joku makoisa pastahässäkkä. Ekan kierroksen jälkeen sijoitus oli 33 ja se nousi tasaisesti kisan aikana lopullisen sijoituksen ollessa 13. On henkisesti paljon mukavampaa, kun hyytyneitä selkiä tulee enemmän vastaan kuin kevyellä jalalla ohimeneviä kanssakisailijoita.



Palautuminen meni suhteellisen nopeasti ja ainoastaan maanantaina oli jalat todella jumissa. Nyt on mennyt jo melkein pari viikkoa kisasta ja olen ottanut todella rauhallisesti juoksemisen kannalta. 7.10. on vuorossa Sörmlands Ultra 50km ja sinne on tarkoitus lähteä avoimin mielin ja tavoitteena vain läpipääsy. Kohta alkaa olemaan kolmannen lapsen laskettuaika käsillä ja loppuvuosi menee varmaan hieman rauhallisemmissa merkeissä ja pääpaino tulee olemaan maratonharjoittelussa huhtikuun 2018 Pariisin maratonia silmällä pitäen.