TEC 100 miles DNS ja muutokset kisakalenteriin

Pariisista tullut kantapään kipu vain paheni askeltaessa ja kävin näyttämässä sitä perjantaina (5 päivää kisan jälkeen) Eban kolleegalle Thomakselle. Vaikutti siltä, että jalassa ei ole mitään vakavaa ja kivun pitäisi lähteä pois lepäämällä. Odotin joka aamu ihmettä, että kipu olisi poistunut yön aikana. Kävin uudestaan näyttämässä jalkaa Thomakselle maanantaina ja tuolloin pystyimme paikallistamaan kipupisteeksi pitkän pohjeluulihaksen kiinnikekohdan jalkaterään, joka on juuri kantapään vieressä. Päätimme yhteistuumin, että TEC:n statukseksi tulee DNS (did not start), koska riskit ovat liian suuret pitkäkestoisempaan vammaan. Alhaalla kuvassa näkyy kipukohta joka on Fibular longus musclen ja Metatarsal bonen kiinnikekohdassa:

Kuva: www.sinewtherapeutics.com

Aloitin tulehduskipulääkekuurin ja kipu hävisikin kokonaan torstaihin mennessä. TEC:n väliin jättäminen oli kuitenkin ainoa vaihtoehto ja se tuli myös sekoittamaan hieman kisakalenteria. Minulla oli nimittäin tarkoituksena hakea läpipääsyä ja toista arpalipuketta Western States 100 miles kisaan. TEC on Pohjoismaiden ainoa karsintakilpailu ja en löytänyt Euroopasta sopivaa korvaajaa kesälomalle, jolloin olisi voinut olla aikaa pikaiselle reissulle. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli juosta 100 mailia alle 21 tuntiin (Spartathlon aikaraja) ja tämä minun oli tarkoitus hoitaa alta pois syyskuun lopussa Black River Runissa. Asetin tämän tavoitteen ennen kuin sain tietää New Yorkin maratonin osallistumisesta. Pariisin maraton meni sen verran hyvin, että päätin satsata loppu vuodesta maratoniin BRR:n sijaan. Ehkä ensi vuonna voisi taas keskittyä pidemmille matkoille.

Muitakin muutoksia on tullut kisakalenteriin, sillä hyvä ystäväni Tatu menee naimisiin samana päivänä kuin EcoTrail Stockholm 80km ja tällä viikolla sain myös kuulla, että Lida Ultra ja Hammarby Alpin Marathon perutaan tältä vuodelta (sama järjestäjätaho). Pariisin jälkeen olen pitänyt kuntoa yllä kuntopyörällä sekä cross trainerilla ja juoksut ovat jääneet väliin. Tällä viikolla alan taas juoksemaan ja jos jalka ei oireile, juoksen 6.5. Lidingöloppet Ultran. Syyskuulle löytyi sopivasti Stockholm Halvmarathon sekä Lidingöloppet (30K) ja niissä voisi koittaa tosissaan päivän kuntoa. Sörmland Ultran päivämäärä ei ole vielä vahvistunut ja jätän sen väliin, jos sen ja NYC maratonin väliin jää alle kolme viikkoa. Päivitetty kisakalenteri näyttää nyt tältä:

28.4. Salomon City Run (5K)

5.5. STHLM Trail (10K)

6.5. Lidingöloppet Ultra (50K)

31.5-3.6. Höga Kusten juoksuleiri

14.6. STHLM 10 (10K)

30.6. Aulanko Tower Trail (22K)

12.8. STHLM Urban Trail (10K)

15.9. Stockholm Halvmarathon

29.9. Lidingöloppet (30K)

20.10. STHLM X (10K)

xx.10. Sörmland Ultra (50K)

4.11. New York Marathon

Nyt on taas kova hinku juoksemaan ja toivotaan, että jalka kestää ja maltan ottaa rauhallisesti.

Pariisin maraton 2018

Alku vuosi on mennyt harjoittelussa pitkälti Pariisin maratonia silmällä pitäen. Olen pitänyt harjoittelussa runkona Janne Holménin alle 3:15 loppuaikaan tähtäävää ohjelmaa jossa viikossa on 3-4 avainharjoitetta, jotka kaikki mennään aika kovilla vauhdeilla. Muokkasin ohjelmaa siten, että pyrin tekemään viikossa kaksi avaintreeniä reippaammalla vauhdilla ja loput harjoitteet rauhallisesti. Vajaan parin viikon kuluttua Pariisin marasta on TEC 100 mailia ja tätä varten ujutin myös mukaan kaksi selkeätä määrä viikkoa, joissa molemmissa tuli juoksua ja kävelyä yli 165km.

Saimme alkuvuodesta myös Tukholmaan lumen sekä pakkasen ja tämä tuotti tiettyjä haasteita vauhdikkaimmille lenkeille. Haastavimmissakin olosuhteissa pysyi vauhti hyvin yllä, vaikka päällä oli useampi kerros vaatetta ja pito ei aina ollut paras mahdollinen. Tämä antoi hyvin uskoa tekemiseen. Vedin kolme viikkoa ennen maratonia viimeisen määrä viikon ja sen jälkeen oli tarkoitus alkaa selkeästi himmailemaan määriä ja keskittyä nopeuteen.

Himmaileminen meni vähän liiankin hyvin, sillä sain jonkun pöpön, joka veti voimat täysin pois. Missään vaiheessa ei kuume noussut, ei tullut nuha eikä kurkku ollut kipeä, mutta olo oli todella voimaton. Molemmilla pojilla sekä Millalla iski myös influenssa ja parin viikon ajan oli joku lapsista kipeänä. Itse pidin reilu viikon totaalia huilia ja sen jälkeen aloin taas rauhallisesti koittamaan, että miltä juoksu tuntuu. Viikkoa ennen maraa vedetty kymppi hieman tavoitevauhtia kovempaa antoi taas luottoa vaikka olo ei edelleenkään ollut täysin huippukuntoinen.

Lensin Pariisiin perjantaina töiden jälkeen ja kentällä oli vastassa Suomesta lentänyt Marko. Kentältä suoraan taxi hotellille ja iltapalan sekä kuulumisien vaihtamisen jälkeen koisimaan. Lauantaina ei kumpikaan meistä malttanut nukkua pitkään ja suuntasimmekin jo hyvissä ajoin expoon hakemaan numerolappuja ja aistimaan tunnelmaa. Expossa meni reilu pari tuntia, jonka jälkeen kävimme pikaisesti hotellilla ja jatkoimme matkaa keskustaan. Käväisimme ensiksi Louvressa ja sen jälkeen Eiffelin tornilla. Piti ottaa todella rauhallisesti maratonia edeltävä päivä, mutta lopulta mittariin tuli reilu 26.000 askelta ja illalla oli pohkeet aivan jumissa.

 Menimme hyvissä ajoin nukkumaan ja en meinannut oikein saada unen päästä kiinni. Herätys oli kuuden pintaan ja hotellilta lähdettiin puoli seiskan jälkeen. Startti oli omalta osaltani sunnuntaina 8:32 (Marko starttasi aikaisemmin nopeammassa ryhmässä) ja saavuimme pelipaikoille n. tuntia ennen starttia. Silti meinasi tulla kiire jättää drop bag, koska suuressa tapahtumassa etäisyydet ovat myös suuria ja emme tietenkään olleet katsoneet etukäteen tarkempia tietoja reppujen jättöpaikasta. Keli oli varsin keväinen ja lämpöä oli startin aikaan reilu 10 astetta ja se nousi juoksun aikana lähes 20 asteeseen. Liikkeelle lähti Champs-Élyséeltä yhteensä n.46.000 juoksijaa.

3:15 alitukseen minun piti juosta 4:37 min/km vauhdilla ja tarkoitus oli pitää ensimmäinen puolikas 4:30-4:35 vauhtia vaikka menohaluja olisi kovempaakin kyytiin. Alku menikin suunnilleen käsikirjoituksen mukaan ja pidin 3:15 jänikset koko ajan näköetäisyydellä. Kympin kohdalla olin 30s aikataulua edellä ja puolessa välissä 1min 30s edellä. Meno tuntui vielä suhteellisen helpolta ja juuri ennen puolta väliä päätin ohittaa jäniksen ja jatkaa omaa vauhtia. Jaloissa alkoi kuitenkin jo tuntumaan ja 30km kohdilla meno alkoi tuntumaan raskaalta. Sain kuitenkin pidettyä edelleen vauhtia yllä ja minulla oli viimeiselle kympille edelleen 1min 30s pelivaraa. Lopussa olisi vielä kunnon puolesta ollut varaa kiristää hieman vauhtia, mutta pohkeet ja reidet alkoivat olemaan sen verran mureat, että tyydyin vain ylläpitämään samaa vauhtia ja toivoin, että jalat eivät kramppaisi. Muutama kilometri ennen maalia aloin jo olemaan varma 3:15 alituksesta ja loppu menikin iloisissa tunnelmissa. Maalisuoralla oli huikea kannustus ja kylmät väreet säteilivät koko kroppaan. Maaliviiva ylittyi ajassa 3:13:14 ja olo oli mahtava. Entinen ennätys parani lähes 12 minuutilla.

Maalialueella ei ollut vielä tungosta ja saatiin rauhassa fiilistellä Markon kanssa aurinkoisessa kelissä. Olimme kirjautuneet ulos hotellilta jo aamulla, koska oli iltalento ja onneksi päästiin kuitenkin käymään vielä hotellilla suihkussa juoksun jälkeen. Lento oli vasta ysin jälkeen ja kerettiin hyvin vielä päivällä käymään Notre Damen katedraalissa ja istuskelemaan joen varressa palautusjuomia nauttien. Lento oli Arlandassa puolenyön jälkeen ja pääsin lopulta nukkumaan puoli kahden pintaan. Aamulla taas normi 5:55 herätys.

Nyt pari vuorokautta kisan jälkeen on pohkeissa ja reisissä vielä normaalia lihaskipua. Oikean jalan kantapää on särkenyt huolestuttavan paljon kävellessä ja toivotaan, että kipu menee pois itsestään ilman tulehtumista tai vastaavaa. Tämä viikko menee varmasti pitkälti palautellessa ja todella kevyesti liikkuen. Enää 10 päivää TEC 100 mailiseen ja toivotaan, että saan ainakin jalat kuntoon ennen sitä. Juuri nyt tuntuu aika utopistiselta edes lähteä yrittämään sataa mailia, mutta katsotaan miten palautuminen etenee…