28.7. lauantaina juostiin
GAX 100 miles ja tässä raporttia siitä. Olen tottunut ottamaan aika iisisti
kesälomalla juoksun suhteen ja tänä vuonna piti ottaa itseäni niskasta kiinni
ja yrittää valmistautua niin hyvin kuin vain kaikilta lomakiireiltäni ehdin.
Suomessa lomaillessa tuli juostua ihan kohtalaisesti ja kovin viikko ajoittui
muutama viikko ennen GAX:ia. Sain tuolloin kasaan reilu 140km kuudessa
päivässä. Valmistautuminen jäi kilometrien valossa kuitenkin todella kauas
TEC:n ja BRR:n 100 mailisten valmistautumisista, mutta en ottanut tästä
paineita. Tein paljon lyhyitä lenkkejä pisimmän lenkin ollessa ainoastaan 23km.
Vedin muutenkin lähes kaikki treenit aivan liian kovaa verrattuna
hahmottelemaani tavoitevauhtia silmällä pitäen. Ei siis mikään kauhean
optimaalinen valmistautuminen.
Tulin mökiltä myöhään
torstai-iltana kotiin ja kävin vielä testaamassa juoksureppua täydessä
latingissa ennen nukkumaanmenoa. Perjantai aamuna kamat kasaan ja puolen päivän
jälkeen lento Malmöhön. Malmössä oli hyvin aikaa käydä vielä täydentämässä
tavaraa kolmeen drop bagiin ja tankata pizzaa. Aloin nukkumaan jo ysin jälkeen
ja sainkin unen päästä kiinni lähes heti. Aamulla kunnon aamupala ja tapasin
kasilta Tukholmalaisen juoksututtuni Peterin (joka lopulta voitti koko kisan),
jonka veljen kyydissä ajettiin vajaa tunti Ystadiin. Pelipaikoilla alkoi olla
jo vilinää ja juoksijat tekivät viimeisiä valmisteluja. Startti oli klo 10 ja
lämpöä oli jo tuolloin 25c. Päivästä oli tulossa kuuma ja mittarin piti nousta
lähelle kolmea kymmentä päivän aikana.
Drop bagit valmiina |
GAX:n reitti seurasi
Österlen -vaellusreittiä 161km mittaisen kierroksen ja sen piti olla hyvin
merkattu. Luin useamman kisaraportin aikaisemmista kilpailuista ja lähes
kaikissa oli juostu enemmän tai vähemmän harhaan. Kaiken muun lisäksi reitillä
pysyminen huolestutti kovasti. Latasin kelloon ja puhelimeen kisareitin ja
toivoin, että saan niistä apua. Startissa oli todella leppoisa tunnelma ja
meitä lähti matkaan st. Knutsin torilta yhteensä n.70 juoksijaa. Alussa vauhti oli
rauhallista ja kukaan ei lähtenyt kauhean kovaa liikkeelle. Aluksi juostiin
hetki Ystadin katuja ja sen jälkeen siirryttiin sorateille. Reitti oli alussa
todella hyvin merkitty ja edessä näkyi koko ajan joku juoksija. Suurimmalla
osalla juoksijoita oli mukana oma huolto ja monella ei ollut paljoakaan tavaraa
kannossa. Itsellä oli startissa 2x 0,5l vesipulloa ja 2x 0,5l Poweradea.
Hevoskuiskaaja |
Muiden juoksijoiden
huoltotiimit koituivat pelastukseksi tässä vaiheessa ja täytin aina pullot kuin
pystyin. Päivän kaikista kuumimpina hetkinä oli mahtavaa saada huoltotiimeiltä
jääpaloja, joita jemmailin muun muassa lippiksen alle ja paidan sisään. 60km
kohdilla pannutin omaa kömpelyyttäni helpolla metsäpätkällä ja kaatumisen
johdosta vasen takareisi ja oikea etureisi kramppasivat samaan aikaan ja meni
hetki, että pääsin taas liikkeelle. Olin ottanut liian vähän myös suoloja ja
kramppien jälkeen otin pari suolatablettia. 79km kohdalla oli seuraava huolto
ja siellä jatkoin nestetankkausta sekä söin myös annoksen perunamuussia ja
nakkia. Maku oli taivaallinen. Drop bägistä löytyi myös Red Bull,
pähkinäsekoitusta ja liitulakuja. Juuri ennen minua lähti huollosta kaksi
juoksijaa ja sain kuulla, että he olivat sijoilla 4 ja 5. Kisaa johtava oli
kuulemma ollut huollossa sen verran huonossa hapessa, että hänen maalinpääseminen
tuntui todella epävarmalta.
Rannalla menoa |
Lähdin puolenvälin
huollosta energiatasot korkealla ja hyvillä mielin. Lämpötila oli laskenut hieman
ja viimeinen puolikas seurattiin rannan tuntumaa takaisin Ystadiin. Edelleenkään
ei ollut suuremmin kusihätä ja aina välillä koitin väkisin tirauttaa muutaman
tipan ja tarkkailla nesteen tummuutta. Kusi alkoi hieman kirkastumaan, mutta
edelleen huolestutti kusen vähäinen määrä. Eteneminen tuntui hyvältä ja n.90km
kohdilla sain kiinni 4 ja 5 sijoilla olleet juoksijat juuri ennen kisan jyrkimmän
nousun alkua. Tunkattiin mäki yhdessä ylös ja se tuntui meille kaikille todella
raskaalta. Mäen päällä kaksikko jäi puhaltelemaan hetkeksi ja lähdin yksin
juoksemaan mäkeä alas. Sain kuulla myös, että kisaa johtanut oli lopettanut ja
olin kiinni kolmossijalla. Olo oli kuin Limitless -leffan päähenkilöllä ja
kerkesin jo maalailemaan päässäni kaikenlaisia sankaritarinoita. Energiat
kuitenkin loppuivat kuin seinään reilu sadan kilsan jälkeen ja ei mennyt
kauaakaan kuin tuttu kaksikko painoi ohi. Lähdin kuitenkin vielä peesiin ja
parin kilsan jälkeen pääsin taas ohittamaan kaksikon.
110km tienoilla katkesi
oma selkäranka ja meno siirtyi lähes kokonaan kävelyksi. Kaksikko oli tässä
vaiheessa taas ohittanut ja enää ei ollut motivaatiota lähteä mukaan. Aloin
laskeskelemaan, että tätä vauhtia loppumatkaan kuluu n. 10h ja tämä ei
kauheasti nostanut mielialaa. Ainoa positiivinen asia oli se, että vauhdin
hiljentyessä alkoi myös tulemaan kusihätä ja nesteen väri oli muuttunut täysin
kirkkaaksi. Loppumatkasta pysähdyin kuselle aina suunnilleen puolen tunnin
välein. Muistelin, että huollot olivat n. 40km välein ja seuraavan huollon
tulisi olla 120km kieppeillä. Olin edennyt 116km kun kysyin yhden juoksijan
huoltotiimiltä, että koska on seuraava huolto. Odottelin vastaukseksi n.5km,
mutta sainkin vastaukseksi 15km. Meinasin haukkua huoltohenkilön pystyyn, mutta
päätin pitää mölyt mahassani. Tunnin sijaan matkaa olikin lähes kolme tuntia
seuraavaan energiatäydennykseen…
Puolen välin huollosta
lähti klo 20:00 Full Moon Race (FMR) ja heillä oli matkana 80km.
Pikamatkalaisia tuli ohitse tasaisesti ja he antoivat mukavasti kannustusta.
Päädyin kävelemään yhden FMR juoksijan kanssa 12km ennen viimeistä huoltoa.
Tämä 12km edettiin kovassa rantahiekassa täydenkuun paistaessa. Etäällä iskevät
salamat ja mylvivä ukkonen tuntuivat satumaisilta. Olosuhteet olisivat olleet
täydelliset juosta, mutta kiinnostus oli täysin nollissa. Ajattelin, että kiva
edes kävellä jonkun kanssa samaan aikaan ja rupatella ajan kuluksi. Tälläkään
juoksijalla ei ollut paras päivä ja hän oli päättänyt luovuttaa seuraavassa
huollossa. Kymppi ennen huoltoa kaveri päätti kuitenkin koittaa miltä hölkkä
tuntuu ja tässä vaiheessa toivottelin vaan lycka till. Ajattelin kuitenkin
itsekin koittaa ottaa muutaman hölkkäaskeleen ja hämmästyksekseni pystyinkin
jatkamaan juoksemista. Tästä n. kilometri niin ohitin uuden tuttavani ja
sanoin, että jatkan hölkkää niin pitkään kuin pystyn. Mieli alkoi taas hieman
kirkastumaan ja aloin jo odottaa innolla viimeistä huoltoa ja kunnon
energiatankkausta. Pari kilsaa ennen vikaa huoltoa alkoi hieman ripottelemaan
vettä ja se tuntui virkistävältä.
Saavuin viimeiseen
huoltoon aamu kolmen jälkeen. Huollossa istahdin alas ensimmäistä kertaa kisan
aikana ja nautin loistavasta palvelusta. Söin yhden kuuman kupin, sipsiä,
suolapähkinöitä, karkkia ja join Red Bullin sekä colaa. Vaihdoin tuoreeseen
otsalamppuun ja laitoin kuivan paidan päälle. Huollosta ei ollut mikään kiire lähteä
sillä edessä olevat juoksijat olivat n.50min päässä ja takana tulevat n.40min
päässä. Tässä vaiheessa ei muutenkaan ollut enää sijoituksella mitään väliä ja
halusin vain selviytyä kunnialla maaliin. Huollosta lähdettyä oli taas
energiatasot korkealla ja elättelin toiveita vahvasta lopetuksesta. 100m
huollon jälkeen alkoi satamaan kaatamalla ja kaivoin repusta sadetakin. Tuntui
mahtavalta juosta vesipisaroiden piiskatessa valokeilassa. Juokseminen
kuitenkin loppui parin kilsan kuluttua koska sadevesi meni lopulta myös
nivusiin ja siellä olevat hiertymät kirvelivät sen verran ikävästi, että
vaihdoin taas kävelyyn.
Auringonnousu toi melkein hymyn naamalle |
Loppumatka meni
hissukseen pitkälti kävellessä ja ajoittain lyhyitä hölkkäpätkiä ottaessa.
Reitti seurasi pitkän matkaa rantaviivan tuntumassa lehmien, hevosten ja
lampaiden seassa. Auringon nousu nostatti mielialaa, vaikka se ei mitenkään näkynyt
vauhdissa. Lopussa mentiin aika paljon pehmeässä rantahiekassa ja kengissä
ollut hiekka alkoi hiertämänään ikävästi. Viimeisellä muutamalla kilometrillä
alkoi olemaan ihmisiä kaduilla ja tuntui mahtavalta nähdä kaukaa Ystadin
kirkko, joka oli aivan maalin kupeessa. Viimeiselle muutamalle sadalle metrille
löytyi jostain virtaa ja pystyin vielä juoksemaan maaliin. Pääsin maaliin
ajassa 22:36 ja sijoitus oli viides miehissä. Olin todella tyytyväinen, että
pääsin lopulta maaliin kaikkien vaikeuksien jälkeen.
Ruuhkaa polulla |
Ansaittu vyönsolki |
Jälkeenpäin ei voi olla
kuin todella tyytyväinen suoritukseen ja juoksu meni valmistautumiseen nähden
yläkanttiin. Vähäiset pitkät lenkit eivät valmistautuneet kehoa käyttämään
tehokkaammin rasvaa energiana ja meno tyssäsi aina kun hiilarivarastot
tyhjenivät. Monessa kohtaa keho suorastaan huusi nopeita hiilareita, mutta en
saanut kurkusta alas geelejä tai muuta makeaa. Ensimmäistä kertaa minulla oli
ongelmia nestetasapainon kanssa ja kuuma keli opetti paljon nestetankkauksesta.
Varustepuoli toimi hyvin ja kenkinä minulla oli läskipohjaiset Altra Torin 3.0
asfalttisoturit, Compressportin trail sukat sekä pohje- ja reisikompressiot.
Vaihdoin ainoastaan kaksi kertaa kuivan t-paidan päälle ja puolessa välissä
lippis vaihtui otsapantaan ja lamppuun. Pahimmat hiertymät tulivat nivusiin ja
varpaat säilyivät yllättävän hyvin. En eksynyt kertaakaan reitiltä ja tästä voi
kiittää kelloon lataamaani karttaa.
Minulle jäi hieman
kaksijakoiset fiilikset GAX:sta. Kisan ilmapiiri ja kaikki järjestäjätahon
vapaaehtoiset olivat loistavia. Muiden juoksijoiden huoltotiimit kyselivät aina
vointia ja olivat valmiina auttamaan. Reitin jälkimmäinen puolisko oli
suurimmalta osalta todella kaunista reittiä rantaviivan tuntumassa. Ensimmäinen
puolikas taas oli pitkälti asfalttia tai soratietä ja ainoastaan ajoittain
mentiin metsässä. Minulle jäi tuntuma, että n. puolet koko reitistä oli
asfalttia tai soratietä. Juoksu tuntui alussa todella monotoniselta ja yritin
pitää tasasin väliajoin kävelypausseja sekä ottamaan reippaampia juoksuaskelia
loivissa alamäissä juoksurytmin muuttamiseksi. Reitillä ei ollut juurikaan
teknisiä osuuksia, mutta varsinkin loppupuolella rannan pehmeä hiekka tuntui
raskaalta. Kellon mukaan koko reitillä tuli nousua yhteensä 1395m. Palautuminen
on mennyt paljon nopeammin kuin aikaisempien kahden sata mailisen jälkeen ja
yhden totaali huilipäivän jälkeen pystyin jo hieman hölkötellä juoksurattaiden
kanssa. Nyt vielä hieman huilia ja kohta pitäisi alkaa etsimään vauhtia
koneesta ja alkaa valmistautumaan toden teolla New Yorkin maratonille joka on
4.11.