TEC 100 miles

Hyvien yöunien ja aamupalan jälkeen lähdin matkustamaan julkisilla kohti Täbyä ja kisapaikalle saavuin ysin tuntumassa. Bileet olivat jo käynnissä ja porukkaa oli joka puolella. 200 mailin juoksijat sekä backyard -ultran soturit olivat lähteneet matkaan jo edellisenä päivänä. Marssin suoraan huoltotelttaan ja löysin tavaroilleni sopivan kolon pöydän alta. Viimeiset varustesäädöt sekä yläfemmat tuttujen kanssa ja matkaan lähdettiin 10:00.

Kaikki valmista 

Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpöä oli luvattu melkein 20 astetta. Vähimmäistavoitteena oli päästä maaliin 30h aikarajan puitteissa ja mielellään alle 21 tuntiin. Edessä oli 14 kierrosta 11,5km baanaa, jossa mentiin välillä asfaltilla, soralla, pururadalla ja metsässä. Nousua tuli n.170m kierroksella. Lähdin liikkeelle rennolta tuntuvaa vauhtia ja koitin pitää sykkeet alhaalla. Lämpimän sään takia mikään makea ei meinannut oikein upota ja suolatablettien lisäksi söin aina huoltoteltassa kierroksien jälkeen suolakurkkuja ja Kallen kaviaarilla höystettyjä juustovoileipiä. Yritin pitää nestetasapainon yllä, nauttimalla tasasin väliajoin nestettä. Ekat kolme kierrosta meni alle minuutin pysähdyksellä ja neljännen kierroksen jälkeen täydensin reppuun lisää energiaa.

Maratonin kohdilla alkoi vasen polvi kipeytymään, mutta onneksi kipu hävisi seuraavan parin kierroksen aikana. Neljännen kierroksen jälkeen vetäisin annoksen perunamuusia ja lihapullia. Jatkoin edelleen rennolta tuntuvaa vauhtia ja väsymyksen takia kierrosajat alkoivat hidastumaan neljännestä kierroksesta eteenpäin. Halusin päästä puoliväliin alle 9 tunnissa, jotta toiselle puolikkaalle jäisi hieman enemmän pelivaraa. 2017 vuonna puolivälin aika oli 8:50 ja loppuaika 21:15. Nyt pääsin puoliväliin ajassa 8:40 ja olo tuntui todella hyvältä. Pidin 2017 vuoden tapaan taas kuuden viikon kofeiinipaaston ennen kisaa ja tänä vuonna päätin nauttia ensimmäisen Red Bullin yhden kierroksen myöhemmin eli kasi kierroksen jälkeen. Ysikierrokselle piti laittaa jo valot päälle metsäpätkillä ja lisäsin tässä vaiheessa myös irtohihat.

Vauhti hidastui entisestään yön pimentyessä ja varsinkin metsässä otin todella varovaisesti. Oikea jalkani on varmaan laiskempi kuin vasen, sillä potkin taas lukemattomia kertoja oikean jalan isovarpaan kiviin, juuriin ja kantoihin. Kierros 11 oli kaikista hitain ja sen jälkeen aloin hieman huolestumaan, että jos vauhti tästä hidastuu entisestään, niin 21 tunnin alitus jää haaveeksi. Viimeiselle kolmelle kierrokselle kuitenkin riitti n.10min/km vauhti ja tämä toi huojennusta. Olin tässä vaiheessa myös saanut jaettua kierroksen helpommin lähestyttäviin etappeihin ja rutiinit olivat seuraavat: ensimmäiset n.4km oli asfalttia/soratietä ilman suurempia nousuja ja tämän pyrin aina juoksemaan parhaani mukaan. Tankkasin aina huoltoteltassa kaikkea mitä teki mieli ja uudelle kierrokselle lähdettäessä otin suuhun pari voimakasta minttupastillia sekä purkkaa. 4km jälkeen tuli ensimmäinen loiva mäki, jonka aina kävelin ja nautin energiaa. Kilsat 5-9 mentiin pitkälti metsässä ja siellä yritin edelleen juosta helpot pätkät ja kävellä teknisemmät osuudet. Ysi kilsan kohdilla oli seuraava isompi nyppylä ja kävellessä taas energiaa naamaan. Viimeisen muutaman kilometrin aikana mentiin asuinalueen halki ja viimeiset reilu kilsa taas metsässä.

Kierroksella 12 päätin katkaista negatiivisen trendin ja kiristin tahtia, vaikka kroppa oli hieman eri mieltä. 12 kierros meni edellistä nopeammin ja tästä sisuuntuneena 13 kierros meni myös vikkelämmin kuin 12 kierros. Ennen vikaa kierrosta nautin taas energiajuoman ja lähdin hyvillä mielin liikkeelle. Enää ei tarvittu otsalamppua ja metsässäkin pystyi jo taas ”juoksemaan” paremmin. Helpoilla pätkillä pystyi ottamaan jopa pienimuotoisia spurtteja ja viimeisellä muutamalla kilometrillä eteneminen oli todella vahvaa. Maaliviiva ylittyi ajassa 20:18:02! Olen todella tyytyväinen, että sain kasattua itseni 11 kierroksen jälkeen ja lopetettua väkevästi. Ennätys parani melkein tunnilla. Sain jälkeenpäin kuulla, että 20 tunnin alituksella olisi saanut kultaisen vyönsoljen. Hyvä, että seuraavalle kerralle voi asettaa riman taas hieman korkeammalle.

Palkintona oli hopeinen vyönsolki

6 kierrokselta ei tullut ollenkaan aikaa

Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen ja lähes kaikki meni nappiin. Energiatasot pysyivät hyvin ylhäällä ja sain syötyä ja juotua tarpeeksi koko kisan ajan. Uutena kokeiluna oli minttupastillit sekä purkka ja niiden avulla pystyin aina ”nollaamaan” makuhermot kierroksien ensimmäisien kilometrien aikana ja alkaa taas nauttimaan uutta energiaa. Omista eväistä turvauduin mustikkakeittoon, energiajuomaan, proteiinijuomaan, suklaapatukoihin, karkkiin ja suolatabletteihin. Muuten mentiin järjestäjien tarjoamilla herkuilla. TEC:ssä mennään parin asuinalueen lävitse ja reitin varrella oli useita pikkupöytiä, jossa paikalliset asukkaat tarjoilivat juoksijoille läpi kisan juotavaa, hedelmiä, sipsejä ja karkkia. Aivan mahtavaa!

Olin varautunut myös kuumalla vedellä lämmitettäviin ruokiin, mutta en raaskinut uhrata aikaa niiden valmistukseen. Monella oli mukana omat huoltotiimit sekä pacerit ja niitä hyödyntämällä pystyisi varmasti nipistämään minuutteja huoltoteltassa sekä varsinkin öisiltä hitailta kierroksilta. Varusteet toimivat taas todella hyvin ja startissa oli Altran Torin kengät, pohje- ja reisikompressiot, shortsit, t-paita, panta ja UD:n reppu. Pimeyden tullessa lisäsin irtohihat ja viimeiselle neljälle kierrokselle laitoin vielä takin päälle. Varpaisiin ei tullut yhtään rakkoa ja ainoastaan oikean jalan isovarmaan kynsi tulee lähtemään, kun turvotus laskee.

Nyt palautellaan rauhassa ja heinäkuun loppupuolella olisi taas GAX 100 mailia, johon yritän päästä viime vuoden tapaan varasijalta. Syyskuussa BRR 100 miles ja marraskuussa Kullamannen 100 miles.

Valmistautuminen TEC 100 -miles

Keuhkokuumeen jälkeen meni kuukausi totaali huilia ja helmikuun puolessa välissä aloin rauhallisesti taas nostamaan määriä. Viikolla 9 uskalsin koittaa ensimmäistä määräviikkoa. Sain tuolloin kasaan reilu 163 kilometriä ja kroppa kesti hyvin. Unta tuli tuolla viikolla 7:40h/yö mikä oli hyvä saavutus. Seuraavat pari viikkoa otin hieman rauhallisemmin ja viikolla 12 nostin taas määriä. Tuolla viikolla tuli kasaan ennätykselliset 201 km ja untakin mukavat 7:42h/yö. Jalat kesti edelleen hyvin ja ainoastaan alkuviikosta oli hieman jumeja, mutta nekin hävisivät loppuviikon aikana. Viikot 13 ja 14 taas iisiä ja viimeinen kova viikko oli 15 ja silloin tuli kasaan 145 km ja yksi pidempi treeni.

Vuonna 2017 juoksin ensimmäistä kertaa 100 mailisen ja TEC oli tuolloin kisana. Aika oli tuolloin ~21:15 ja erittäin positiivinen yllätys vaikkakin kisan lopussa reisistä loppui paukut ja syömisen kanssa oli ongelmia. Kahden vuoden takaisiin valmisteluihin nähden valmistautuminen pitäisi olla paremmalla mallilla ja 21 tunnin alitus (Spartathlon -aikaraja) ei pitäisi olla mikään ongelma, jos ei tule mitään suurempaa ongelmaa matkan aikana.   

Enää kolme täyttä päivää ennen kisaa ja ke & to ajattelin käydä vielä kevyellä lenkillä ja perjantain huilata kokonaan. Kunto vaikuttaa hyvältä ja koitan lähteä taas rauhallisesti liikenteeseen pitämällä tasaista vauhtia yllä. Tällä kertaa panostan enemmän ruokapuoleen ja otan mukaan paljon erilaisia suklaapatukoita, karkkia, voileipiä, pastaa, mustikkakeittoa sekä kuumalla vedellä lämmitettäviä aterioita. Olen taas pitänyt paastoa kofeiinista ja puolen välin jälkeen on tarkoitus ottaa energiajuomaa, jos tulee tarvetta. Olo on todella luottavainen ja toivotaan, että moni asia menee nappiin.