Black River Run 100 miles

Olin kesällä melkein kuusi viikkoa lomalla ja en saanut yhtään ehjää juoksuviikkoa alle. En kuitenkaan ottanut tästä suurempia paineita ja juoksin hieman pidempään tai kovemmalla teholla silloin kun kerkesin lenkille. Olin mökillä kolmisen viikkoa ja siellä tuli tehtyä normaalien fyysisten pihatöiden ohella lähes joka päivä kyykkyjä eri muodoissa, sekä lihaskuntoa. Raivasin myös saaren ympäri kiertävän n.220m pitkän todella teknisen kierroksen jota tuli juoksenneltua 3-8km kertarykäisyinä useamman kerran viikossa. Viikkokohtaiset juoksemiset jäivät kuitenkin selkeästi TEC:n valmisteluista ja tarkoituksena oli saada yksi n.100 mailinen viikko ennen kilpailua. Alla viikkokohtaiset liikkumiset ennen kisaa:

6 viikoa ennen: 18.82km juoksua / 4:28h liikuntaa (mökillä)

5 viikoa ennen: 70.15km juoksua / 8:11h liikuntaa

4 viikoa ennen: 44.64km juoksua / 4:32h liikuntaa (ti-pe Malagassa työ/virkistysreissussa)

3 viikoa ennen: 124.72km juoksua / 12:46h liikuntaa

2 viikoa ennen: 162.06km juoksua / 16:18h liikuntaa

1 viikoa ennen: 47.12km juoksua / 4:41h liikuntaa

Vikalla viikolla muutama kevyt lenkki

Ei ollut taaskaan aikaa nostella kilometrimääriä maltillisesti ja onneksi kuitenkin kroppa kesti hyvin myös kovimmalla viikolla. Oikea pohje teki hieman kipeää n. kuukausi ennen kisaa ja kävin näyttämässä sitä fysioterapeutille reilu viikko ennen h-hetkeä. Pohkeessa oli ilmeisesti ollut revähdys alkukesästä, mutta enää ei ollut mitään vakavampaa. Ilmeni, että oikea nilkka oli selkeästi vasenta nilkkaa kankeampi ja sainkin kotiläksyksi pohkeen/nilkan venyttelyä sekä pohkeen stimulointia hierontapallolla. Eballa ja pojilla oli flunssa päällä viikkoa ennen kisaa ja itsekin tunsin olon ajoittain hieman puolikuntoiseksi. Perus jännäkakka siis päällä viimehetkillä.

BRR:n startti oli lauantaina 16.9. klo 10:00 ja kisapäivänä olo oli kaiken puolin hyvä. Edessä oli 10 kierrosta 16,1km pitkää looppia. Juoksin viime vuonna 50 mailia, joten baana oli tuttu. Ekat viisi kilsaa mentiin pitkälti metsässä, seuraavat yhdeksän kilsaa paljolti mustan joen (Black River) tuntumassa asfaltilla ja soratiellä sekä viimeiset pari kilsaa pururadalla. Nousua tuli reilu 100m / kierros ja mäet sijoittuivat reitin loppupuolelle. Kuuden kilsan kohdilla oli juottopiste (vesi + energiajuoma) ja 13 kilsan kohdalla oli toinen (vesi). Kierroksen jälkeen oli tarjolla pientä purtavaa ja tankattavaa sekä pääsy omalle kassille. Päällä oli pohje/reisi kompressit, shortsit, t-paita ja irtohihat. Kenkinä Altra Torin 2,5 ja kannossa oli Inovin reppu kahdella 0,5l pullolla ja energialla täytettynä. Startissa oli lämpöä kymmenen astetta ja se nousi päivällä 15 asteeseen.

Huoltoteltta

Samaan aikaan oli myös 50 mailin startti ja jäin tarkoituksella puolen välin tuntumaan, jotta kiireisimmät kerkesivät lähteä alta pois. Eka kierros meni rauhallista vauhtia voimia säästellen. Tokalla kierroksella nostin hieman vauhtia etenemisen ollessa edelleen kevyttä. Alku kierroksilla ei tarvinnut viettää huoltoteltassa kauaa aikaa ja yleensä vain pullot täyteen, kourat täyteen huoltopöydän antimia ja tarvittaessa omasta kassista täydennyksiä reppuun. Kolmas kierros meni myös todella mukavasti ja ensimmäinen maratonkin meni lähes huomaamatta. Neljännellä kierroksella jalat toimivat edelleen hyvin, mutta vatsa meni äkillisesti sekaisin. Nopean puskasession jälkeen vatsa alkoi taas voimaan paremmin ja myöhemmin huollossa nautitut useat mustikkasoppamukilliset pitivät pakin kunnossa.

Kuva: Vera Ilich

Viides kierros meni taas ilman suumpia kommelluksia ja puolenvälin ylitin noin yhdeksässä tunnissa. Pidin taas kuuden viikon kofeiini paaston ennen kisaa ja 50 mailin ”palkintona” nautittu energiajuoma toi taas mukavasti lisää virtaa. Kuudennelle kierrokselle lähdettäessä alkoi ilta hämärtää sen verran, että otsalampulle oli käyttöä metsäpätkällä. Kuudennen kierroksen jälkeen pidin pisimmän taukoni, joka venyi n. 10min mittaiseksi. Vaihdoin t-paidan, lisäsin päälle merinovillaisen pitkähihaisen paidan, vaihdoin järeämpään otsalamppuun ja söin kaksi lautasellista gulassikeittoa pastalla höystettynä. Alkoikin olemaan jo aika nälkä ja kunnon ruoka teki tosi terää. Seiska ja kasi kierrokset menivät pimeässä yössä ilman suurempia murheita. Jalka alkoi kuitenkin painamaan ja suorilla pätkillä koitin aina juosta ainakin kolme lyhtypylvään väliä ja sen jälkeen kävelin yhden välin. Keskityin erityisesti tankkaukseen ja täydellä vatsalla olikin mukavampi edetä, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Aikaisemmin viikolla oli satanut paljon ja metsässä oli ajoittain aika liukasta. Etenin pimeässä metsässä verkkaiseen tahtiin, mutta onneksi Kiinasta alle 15 dollarilla tilattu tehokas otsalamppu valaisi hyvin kaikista synkimpinä hetkinä. 

Kiinalaista valotehoa

Ysi kierroksella alkoi väsymys painamaan todella kropassa ja mielessä. Pakki meni taas yllättäen sekaisin, mutta onneksi akuutti tyhjennys auttoi jälleen. Ysi kierroksella aloin myös ensimmäistä kertaa arvioimaan maaliintuloaikaa ja 24 tunnin alitus (vyönsolki -aikaraja) alkoi olemaan jo varma, vaikka olisin kävellyt viimeisen kierroksen. Pääsin yöllä jotenkin hassuun "meditatiiviseen" tilaan ja tuntui, että mieli oli täysin tyhjä ja eteneminen sujui ilman suurempia ajatuksia. Vikaa kertaa huollosta lähdettäessä oli todella huojentava olo ja viimeinen kierros oli helppo jakaa pienempiin etappeihin. Enää viimeinen kerta metsäpätkää, viimeinen juottopiste, viimeistä kertaa joenvarsi toiseen suuntaan jne. Päivä alkoi myös sarastamaan ja siitä sai uskomattoman paljon lisävirtaa. Laitoin myös viimeiselle kierrokselle napit korville ja fiilistelin suosikkibiisejä. Positiivista oli, että lopussakin pystyi vielä ottamaan juoksuaskelia ja kiristämään vauhtia. Maaliin tulin aamulla seitsemän jälkeen kellon pysähtyessä aikaan 21:05:33. Maalissa oli helppo hymyillä ja tuntui mukavalta saada lautasellinen kuumaa puuroa.

Vihdoinkin maalissa

 Olin todella tyytyväinen koko suoritukseen ja huhtikuussa juoksemani TEC valmisti minua hyvin tähän koitokseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Läheisiltä tulleet tsemppausviestit toivat taas mukavasti virtaa. Jalat eivät menneet missään vaiheessa samanlaiseen lukkoon kuin TEC:ssä ja siihen auttoi mahdollisesti lomalla tehdyt kyykyt ja hyvä tankkaus kisan aikana. Varusteet toimivat loistavasti ja ainoana haaverina oli oikeaan isovarpaaseen tullut rakkula. Omat eväät riittivät hyvin koko kisan ajan, mutta edelleen jäin kaipaamaan jotain omaa kunnon ruokaa. Seuraavaan pitkään koitokseen onkin hyvä tehdä, vaikka termariin joku makoisa pastahässäkkä. Ekan kierroksen jälkeen sijoitus oli 33 ja se nousi tasaisesti kisan aikana lopullisen sijoituksen ollessa 13. On henkisesti paljon mukavampaa, kun hyytyneitä selkiä tulee enemmän vastaan kuin kevyellä jalalla ohimeneviä kanssakisailijoita.

Palautuminen meni suhteellisen nopeasti ja ainoastaan maanantaina oli jalat todella jumissa. Nyt on mennyt jo melkein pari viikkoa kisasta ja olen ottanut todella rauhallisesti juoksemisen kannalta. 7.10. on vuorossa Sörmlands Ultra 50km ja sinne on tarkoitus lähteä avoimin mielin ja tavoitteena vain läpipääsy. Kohta alkaa olemaan kolmannen lapsen laskettuaika käsillä ja loppuvuosi menee varmaan hieman rauhallisemmissa merkeissä ja pääpaino tulee olemaan maratonharjoittelussa huhtikuun 2018 Pariisin maratonia silmällä pitäen.

Hämeenlinnan kaupunkimaraton

Vietimme kesälomasta vajaan pari viikkoa Suomessa ja sille pätkälle osui hyvin Hämeenlinnan maratoni n.40km päässä tukikohdastamme. Maratonkunto oli todellinen arvoitus koska reippaammat lenkit olivat taas jääneet vähemmälle. Olen juossut aikaisemmin viisi katumaratonia ja jokaisella on edellinen ennätys parantunut. Ajattelin siis lähteä taas parantamaan edellistä ennätystä joka oli 3:28:xx, jonka juoksin Barcelonassa keväällä 2015. Tavoitevauhdiksi ajattelin karvan verran alle 5min/km kyytiä ja tätä kerkesin testaamaan muutamalla lenkillä parin viikon aikana ennen h-hetkeä.

Avaintreeneinä vedin yhden 20km ja yhden 30km lenkit joissa molemmissa vikat 5km hieman tavoitevauhtia kovempaa ja muuten suhteellisen rauhallisesti. EcoTrailissa kipeytynyt pohje ei enää pahemmin vaivannut ja tunsin olevani ennätyskunnossa. Suomen visiitillä oli taas sovittuna paljon tapaamisia vanhojen tuttujen kanssa ja hyvän ystäväni Kallen tapaaminen ajoittui perjantai-illalle. Oma ajatukseni oli vaihtaa nopeat kuulumiset, hoitaa viimeiset tankkaamiset ja nukkua kunnon yöunet. Toisin kävi.

Kalle tuli totuttuun tapaan myöhässä ja leuka meinasi loksahtaa paikoiltaan, kun Kallella oli kannossa lavallinen olutta ja omat kierot suunnitelmansa. Ei auttanut muuta kuin laittaa sauna päälle ja ottaa härkää sarvista. Useamman tunnin saunomisen ja oluen jälkeen oli pakko luovuttaa kahden pintaan aamuyöstä. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin kasin pintaan päänsärkyyn ja kuivaan kehoon. Onneksi startti oli vasta 14:00 joten kerkesin vielä hyvin tankkailla aamupäivän aikana.

Saavuin lähtöalueelle puoli tuntia ennen starttia ja siinä kerkesi hyvin hakemaan lapun ja hoitamaan viimeiset säädöt. Päivästä oli tulossa helteinen ja päätin nauttia runsaasti nestettä juomapisteillä. Taktiikkana oli juosta ensimmäinen puolikas kovaa ja toinen puolikas niin kovaa kuin on vielä paukkuja jäljellä. Reitti oli puolikkaan maratonin mittainen ja se kierrettiin kahdesti.

Unohdin ottaa Suomeen mukaan kellon laturin ja kellosta loppuikin akku juuri sopivasti ennen maratonia. Jotta pysyisin hieman kärryllä vauhdista, laitoin kännykästä Nike+ appin päälle ja sain kuulokkeisiin päivityksiä kilometrin välein. Lähdin alusta reipasta vauhtia ja ensimmäinen kilometri menikin alkutäpinöissä aikaan 4:09. Vauhti pysyi hyvin päällä ja ensimmäinen kymppi meni n. 45 minuuttiin.

Toinen hyvä ystäväni Mikko asuu Hämeenlinnassa ja hän lupasi tulla kannustamaan koska reitti meni läheltä hänen kotiaan n.17km kilometrin kohdalla. Ajattelin, että voin pysähtyä tuolloin hyvin pariksi minuutiksi, vaihtaa pikaisesti kuulumisia ja tankata nestettä. Ei mennyt tämäkään tapaaminen siten, miten olin aluksi ajatellut ja Mikko olikin pyörällä vastassa ja hän päätti lähteä kirittämään. Ensimmäinen puolikas kellottui aikaan 1:38:18 (4:40 per km) ja olin jo aika varma, että ennätys tulee, jos ei nyt lopussa tule täydellistä sippausta. Mikko kiritti kokonaisen kierroksen ja siinä välillä kerkesi hyvin vaihtaa kuulumisia ja juoksun ohella juotua myös yksi Mikon kylmälaukusta tarjoama olut.

Toisella puolikkaalla alkoi helle ja kilometrit tuntumaan jaloissa ja vauhti hiipui tasaisesti. Lisäksi rupattelu ja olut eivät varmasti ainakaan parantaneet suoritusta ja viimeinen kymppi olikin aika tuskaista. Viimeisellä 5 kilometrillä tiesin, että ennätys tulee, vaikka vauhti olikin jo hiipunut. Toinen puolikas meni aikaan 1:46:52 (5:04 per km) ja loppuaika maalissa oli 3:25:10 (nettoaika 3:25:00) eli ennätys parani reilulla kolmella minuutilla. Reitillä oli pari hieman pitempää loivaa ylämäkeä ja nousua tuli yhteensä 196m. Sijoitus oli 9/72. Olin todella tyytyväinen juoksuun, vaikka paljon jäi vielä parannettavaa. Olen ilmoittautunut helmikuussa 2018 juostavaan Pariisin maratoniin ja sinne lähetään hakemaan 3:15 alitusta.

EcoTrail Stockholm 80K

Lidan jälkeen en saanut yhtään ehjää treeniviikkoa ja motivaatiokin oli hieman hakusessa. Ainoan EcoTrailille valmistavan treenin tein 10 päivää ennen starttia ja matkaa tuli 37km jossa nousua 1250m 6:44 min/km vauhdilla. Tämä pitkä harjoitus meni kevyesti ja aloin himmailemaan hyvillä mielin. Pojilla ja Eballa oli ollut koko viikon kurkku kipeä ja flunssainen olo ja itseä jännitti, että koska pöpö iskee minuun. Kisa oli lauantaina ja heitin viimeisen kevyen lenkin torstaina. Juoksu tuntui kuin olisi ollut lyijyliivit niskassa ja syke tuntui olevan korkea (sykevyöstä oli loppunut patteri ja se ei ollut mukana). Lenkin loppupuolella oikea pohje kipeytyi äkillisesti sen verran, että viimeiset pari kilsaa piti kävellä.

Perjantaina olikin sitten todella huolestuneet tunnelmat koska pohje oli edelleen kipeä ja olo tuntui hieman oudolta. Päätin illalla, että jään kotiin jos aamulla on kuumetta tai kurkku kipeä. Kisan pystyy aina jättämään kesken jos pohje tuntuu liian kipeältä. Kisassa ei ollut raatobussia, joka keräisi keskeyttäneet kilpailijat ja maalialueelle tuli itse päästä omin päin. Jokaisen huoltopisteen lähettyvillä oli kuitenkin juna-asema, josta pääsisi sujuvasti keskustaan. Startti oli lauantaina klo 7:00 ja herätyskello pärähti soimaan 5:00. Kisassa ei ollut drop bag -mahdollisuutta ja huoltopisteet olivat kilsoilla 20, 43, 54, 64 ja 72. Päivästä oli tulossa helteinen, joten alun pitkät huoltovälit hieman huolestuttivat. Päätin lähteä Inovin repulla ja kahdella 0,5 litran pullolla liikenteeseen. Kenkinä Hokan Challengerit ja päällä t-paidan ja shortsien lisäksi Compressportin reisi- ja pohjekompressit.

Lähtötunnelmissa

Hieman ennen starttia alkoi aurinko paistamaan ja 80km matkalle lähti n. 100 juoksijaa. Ensimmäisestä juoksuaskeleesta alkaen oikea pohje ilmoitti olemassaolostaan, mutta se ei kuitenkaan hidastanut suuremmin etenemistä. Lähdin liikkeelle rauhalliseen tahtiin ja kävelin alusta alkaen kaikki ylämäet. Ensimmäiseen huoltoon asti kaikki meni hyvin ilman suurempia ongelmia. Huollossa join paljon nestettä ja täytin pullot. Vajaan minuutin paikallaolo ei tehnyt pohkeelle hyvää ja huollosta lähdettyä alkoi ajatukset olla vain ja ainoastaan oikeassa pohkeessa. Kävellessä ei ollut ollenkaan kipuja mutta jokainen juoksuaskel tuntui ikävältä. 20-43 kilometrien väliin mahtui mukavasti pieniä nousuja ja metsäpätkää, joten kävellessä pohje pääsi hieman lepäämään. Vaikka eteneminen tuntui ikävältä, ei takaa tullut kuitenkaan ketään ohi ja väsähtäneitä juoksijoita tuli muutama selkä edellä vastaan. Tämä nosti hieman mielialaa.

Toisessa huollossa alkoi olla aika kuiva olo ja nestettä tuli imettyä kaksin käsin. Pohjekipu ei ollut pahentunut ja kipuunkin alkoi jo tottua. Askelsin varmasti jotenkin hassusti oikealla jalalla ja puolen välin tienoilla alkoi kipeytyä puolestaan vasen lonkka. Loppumatka oli helpompi jakaa pienempiin osiin koska puoliväli oli jo ylitetty ja huoltoja oli lopussa n. 10km välein. Lähdin 54km huollosta kreikkalaisen tyypin kanssa ja lopulta edettiin n.15km samaa matkaa. Tämä teki todella hyvää koska sain ajatukset pois kivusta rupattelun lomassa. Yksin olisin varmasti myös kävellyt enemmän ja saatiin mukavasti potkittua toisiamme eteenpäin. 64 km huolto oli samassa paikassa kuin startti ja juomaa meni kitusiin hetkessä yli litra. Enää kaksi 8km pätkää ja homma on pulkassa. Helppo nakki.

Parisen kilsaa ennen vikaa huoltoa päätti kreikkalainen pitää kusitauon ja tässä vaiheessa toivoteltiin hyvät matkat, jos ei enää nähdä loppumatkasta. Ei enää nähty ja kreikkalaiselle tuli ilmeisesti aika suuria ongelmia lopussa koska maalissa oli eroa melkein tunti. Vikassa huollossa vaan pullot täyteen ja matkaan. Viimeisellä pätkällä oli kaikista eniten ihmisiä koska reitti kulki Djurgårdenin lävitse keskustaan. Maali oli aivan keskustassa Kungsträdgårdenissa ja tuntui oudolta juosta keskustan lävitse pää punaisena koska suurimmalla osalla ei ollut hajuakaan koko kilpailusta. Maalisuoralla tuli harvinaisen hyvä fiilis ja kylmät väreet. Aika oli lopulta 9h 8min 24s ja sijoitus 20.

Reitti oli suurimmaksi osaksi tasaista ja leveää baanaa kuntoradoilla, hiekkateillä tai asfaltilla. Metsässä tuli edettyä polkuja pitkin varmaan reilu 10km ja nousua tuli kellon mukaan 1312m. Vatsa toimi helteestä huolimatta todella hyvin ja otin aina parin tunnin välein suolatabletin. Nestettä meni todella paljon ja se imeytyi hyvin. Koitin myös napostella jotain pientä tasaisin väliajoin. Varustepuoli oli kunnossa ja vältyin hiertymiltä ja muilta kolhuilta. Pohjekipu ja myöhemmin lonkka olivat ainoat negatiiviset asiat ja toivotaan, että pohje paranee lepäämällä. Nyt on sopivasti juhannusviikko ja ajattelin olla koko viikon juoksematta. Seuraava isompi tavoite on Black River Run 100 mailia, joka on 16.9. Jos pohje paranee nopeasti niin juoksen varmaan 15.7. Hämeenlinnassa maratonin ja muuten tulee kesälomalla varmasti hieman taukoa juoksuun pienien reissujen aikana. Kesälomalla olisi kiva kun saisi pidettyä kuntoa yllä ja arkeen palaamisen jälkeen elokuun puolessavälissä on hyvä saada alle pari rankempaa viikkoa ennen Black Riveriä. 

Lida Ultra 54km

TEC:n jälkeen on ollut hieman motivaatio kadoksissa ja aika vähän on tullut ulkoilutettua tossuja. Oli kivaa ottaa vaihteeksi iltaisin rennosti sohvan pohjalla sipsikulhon kanssa ja viettää enemmän laatuaikaa perheen kanssa. TEC:stä tasan kuukauden päästä oli Lida Ultra, jossa oli matkoina 18km, 36km, 54km tai 89km. Ajattelin lähteä viime vuoden tapaan 54km kisaan ja ideana oli kiertää kolme looppia 18km kuntorataa, jossa tuli nousua n. 250m/kierros. Kunto oli todella arvoitus koska en ollut TEC:n jälkeen juossut yhtään pitkää tai rasittavaa reeniä.

Startti oli aamulla 8:00 ja meinasi tulla hieman kiire koska piti heittää Timi Eban siskolle hoitoon ja ottaa heiltä auto lainaksi. En kerinnyt syömään kunnon aamupalaa ja muutenkin en ollut tankannut edellisinä päivinä mitenkään erityisesti. Olen aina käyttänyt ultrilla kompressiosäärystimiä ja päätin nyt lähteä ekaa kertaa liikkeelle ilman niitä koska pohkeiden kanssa ei juuri koskaan ole ollut ongelmia. Pidemmät treenitkin ovat menneet hyvin ilman kompressiota ja olenkin käyttänyt säärystimiä pääsääntöisesti vain palautumiseen. Hyvin menneen TEC:n jälkeen oli itseluottamus korkealla ja ennen starttia hieman hymyilytti koska tiesin lähteväni matkaan täysin takki auki.

Lähdin liikkeelle aika reipasta vauhtia ja tavoitteena oli viiden tunnin alitus. Tämä tarkottaisi 1h 40min kierroksia ja ajattelin katsoa ekan kierroksen jälkeen, että missä mennään. Puolessa välissä kierrosta oli juottopiste ja päädyin ottamaan kantoon inovin juoksuliivin kahdella 0,5l vesipullolla koska päivästä oli tulossa helteinen ja en tykkää juosta vesipullo kädessä. Kenkinä oli Altran Torin 2,5 ja ne toimivat moitteetta. Eka kierros meni kevyesti aikaan 1:34:06 (5:15/km). Tokalla kierroksella alkoi ennen puoltaväliä tuntumaan vasemmassa lonkassa ikävältä ja oikea pohje alkoi myös kipeytyä. Vauhti hiljeni hieman ja toka kiekka meni aikaan 1:40:01 (5:35/km).

Kolmannelle kierrokselle olisi aikaa 1h 45min viiden tunnin alitusta silmällä pitäen, mutta tämä tavoite musertui jo parin ekan kilometrin aikana vikalla kierroksella. Askel alkoi painaa, paikkoja kolotti ja lämpötilakin oli jo hellelukemissa. Synkät ajatukset valtasivat mielen ja eteneminen tuntui tervan juonnilta. Kävelypausseja oli pakko alkaa ottaa mukaan ja huikkien ohella tuli aina ruiskuteltua vettä myös niskaan. Kilometrit kuitenkin täyttyivät hiljalleen ja lopulta pääsin myös maalin ja viimeisen kierroksen aikaan 1:57:22. Lopullinen aika oli 5:11:29 ja sijoitus 5/15. Viime vuoden aika oli 5:14:22 ja sijoitus oli 11/21 eli olosuhteisiin nähden pientä kehitystä tapahtunut viime vuodesta.

Lida opetti, että fyysinen ja henkinen palautuminen TEC:ltä ei ollut vielä valmis. Paikkojen ennenaikainen kipeytyminen ja ”raskas olo” olivat selkeästi fyysistä puolta. Vikalla kierroksella tullut henkinen luovuttaminen teki lopusta todella raskaan ja iäisyydeltä tuntuvan. Epäilin, että juoksusta tulee rankka ja pääasia, että pääsin maaliin asti ja sain pitemmän juoksun alle. Tästä on hyvä lähteä taas nostamaan tehoja ja jatkaa kesän muihin koitoksiin. Seuraavaksi on vuorossa 17.6. järjestettävä Eco Trail Stockholm 80km ja sieltä lähdetään hakemaan ilman aikatavoitteita vain läpipääsyä. 

Täby Extreme Challenge 100 miles

Startti ensimmäiseen sata mailiseeni oli lauantaina 22.4. klo 10:00 ja menin jo perjantaina töiden jälkeen Täbyyn, josta olin varannut Scandicista huoneen. Pe illalla oli Scandicissa yhteinen buffa, johon oli ilmoittautunut kolmisen kymmentä juoksijaa. Buffan yhteydessä saimme kuulla erittäin kovan Ruotsalaisen ultrajuoksija, Johan Steenin inspiroivan tarinan siitä, että miten hän aloitti juoksemisen sekä hänen huimasta Trans Pyreneen kisasta. Perjantai eteni leppoisasti koko ajan pienessä ähkyssä ja sain unen päästä kiinni kymmenen jälkeen.

Nukuin yön yllättävän levollisesti ja nousin sängystä seitsemän jälkeen. Kunnon aamupalan jälkeen kerkesi vielä hetken pötkötellä sängyssä ja kisapaikalle menin hakemaan lappua ysin jälkeen. Olo oli todella hermostunut, mutta toisaalta myös aika levollinen koska en edes keksinyt mitään tekosyytä, että mikä voisi olla pielessä. Edessä oli 14 kierrosta 11,5km baanaa ja nousua tuli aina 162m per kierros. Kierroksella oli vaihtelevasti asfalttia, soratietä, kuntorataa sekä metsäpolkua. Samaan aikaan oli myös 50 mailin startti ja jäin tarkoituksella hieman taka-alalle, jotta sain lähteä heti alusta omaa rauhallista tahtia liikkeelle. Strategiani oli lähteä juoksemaan samalla tyylillä kuin normaalisti 50 mailin kisassa, mutta pari napsua rauhallisemmin. Alusta asti kaikki mäet kävellen (kisan edetessä ”mäen” määritelmä muuttui ja myöhemmin pienet nyppylätkin sai luokitukseksi mäen).

Huoltoteltta

Kannossa oli Inovin juoksureppu kahdella 0,5l pullolla ja repun taskuissa oli energiaa eri muodoissa. Huoltoteltta oli aina kierroksen lopussa ja silloin oli mahdollisuus myös täydentää varastoja. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman vähän aikaa huoltoteltassa ja täydentää varastoja aina ainakin kahdelle kierrokselle. Ekat pari kierrosta meni käsijarru pohjassa ja yrittäen pitää vauhti maltillisena. Kierroksien aikana sain kulutettua aikaa laskemalla eri skenaarioita keskivauhdeista tyyliin ”kahden kierroksen jälkeen keskivauhti on n.6:30/km ja jos vauhti tippuu kierroksella 10s/km niin 50 mailin väliaika on n. xx:xx ja sen jälkeen on n. xx:xx aikaa toiselle 50 mailille, jotta kerkän maaliin 30h aikarajan puitteissa. Juoksu tuntui todella kevyeltä ja tein uudet laskelmat jokaisen kierroksen alussa. Lisäksi kierroksen lopussa mietin aina, että mitä yritän syödä/juoda seuraavalla kierroksella ja tarvitseeko tehdä täydennyksiä.   

Pidin ennen kisaa kuuden viikon kofeiini paaston ja kisan aika alussa kehittelin päässäni tästä hyvän porkkanan kisaa varten. Päätin, että 7 kierroksen jälkeen (puoliväli) palkitsen itseni ensimmäistä kertaa kofeiinilla Red Bullin muodossa ja sen jälkeen joka kierrokselle mietin uuden palkinnon. Tämä toimikin hyvin ja kierrokset täyttyivät lähes huomaamatta kun oli jotain mitä odottaa. Sain pidettyä yllättävän hyvin vauhtia yllä vaikkakin vauhti hiljeni hieman joka kierroksella. Keskisyke oli sama ensimmäisen ja 7 kierroksen jälkeen. Ylitin puolen välin alle yhdeksässä tunnissa ja mieli oli korkealla koska eteneminen oli edelleen aika kevyttä. Puolessa välissä nautittu Red Bull antoi myös mukavasti lisävirtaa ja aloin viimeisillä kierroksilla myös juomaan Coca-Colaa ja kahvia. Ensimmäinen kuppi vahvaa kahvia kuuteen viikkoon 8 kierroksen jälkeen maistui taivaalliselta.

Kierroksella 9 piti ottaa otsalamppu käyttöön. Ensimmäiset 10 kierrosta meni hyvää vauhtia ja 20h alitus tuntui vielä realistiselta. 11 kierroksella kuitenkin meno hidastui merkittävästi kun reisistä loppui paukut. Ruokahalu hävisi myös samalla kierroksella ja loppu kisa menikin sitten väkisin syöden/juoden vaikka oksetti. Kierros 12 oli kaikista tuskaisin henkisesti koska matkaa oli vielä paljon jäljellä ja eteneminen yössä muistutti lähinnä kävelyn, linkkaamisen, hiipimisen ja hölkän sekoitukselta. Ajatus kävi myös aika hitaalla ja numeroleikit alkoivat olla aivan liian haastavia. Baana oli tässä vaiheessa jo sen verran tuttu, että keskityin vain muistelemaan, että mihin suuntaan seuraavaksi pitää kääntyä. Yöllä lämpotila laski nollan tuntumaan ja vauhdin hiljentyessä alkoi tulla ajoittain myös hieman kylmä. Viimeisen kolmen kierroksen huollosta piti ottaa mukaan lämpimämmät hanskat ja buffi, mutta aivot kävivät sen verran hitaalla, että unohdin aina lisälämmikkeet. 13 kierros oli hieman mukavampi koska ensimmäisen sata mailisen läpäisy alkoi tuntumaan jo todella realistiselta. Kierroksen lopussa otsalampun akku alkoi olla sen verran himmeä, että näkyvyys oli vain muutama metri. Vara-akku oli rintataskussa, mutta sormet olivat sen verran jäässä, että akun vaihtaminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä.

Silloin kun näkyvyys oli vielä hyvä

Vikaa kertaa huoltoteltassa istahdin ensimmäistä kertaa alas kisan aikana ja ajattelin, että yritän tankata jotain lämmintä syötävää/juotavaa jotta energiatasot hieman nousisivat ja ehkä täten vika kierros menisi helpommin. Tarkoitus oli istua hieman pitempi tovi, mutta tukholmalainen juoksututtavani Marcus oli myös lähdössä vikalle kierrokselle, niin päätin liittyä hänen matkaansa. Vikalla kierroksella ei tarvinnut enää otsalamppua ja oli mukavaa jutella kunnolla jonkun kanssa ensimmäistä kertaa kisan aikana. Saimme hyvin tsempattua toisiamme ja eteneminen tuntui olosuhteisiin nähden määrätietoiselta. Viimeiset muutama kilometri meni hymyillen ja viimeisen mäen päällä pysähdyin hetkeksi nauttimaan. Mäen päältä näkyi maali ja edessä oli enää muutama sata metriä loivaan alamäkeen. Maalissa olo oli onnellinen ja tyhjä. Loppuaika oli 21:15:28 ja sijoitus 15. Koko kisa meni todella yläkanttiin ja en olisi ikinä uskonut näin hyvään kisaan.

Palkintona toimi vyönsolki

Sijoitus nousi tasaisesti ensimmäisen 10 kierroksen aikana koska pystyin pitämään tasaista vauhtia ja minimoimaan ajan huoltoteltassa. Vatsa toimi todella hyvin vaikka pelkäsin hieman, että kahvi tulee sekoittamaan sen. Luulen, että ruokahalun loppumiseen vaikutti eniten se, että söin liian vähän kunnon kiinteää ruokaa. Neljän tunnin välein oli aina tarjolla jotain kiinteää ruokaa (ekaksi perunamuusia ja lihapullia, sitten burgereita ja ranskalaisia, sitten pizzaa, sitten vohveleita ja lopuksi riisipuuroa). Oma ajoitukseni näihin oli todella huono ja tulinkin yleensä huoltotelttaan siinä vaiheessa kun jäljellä oli vain ainakin tunnin seisseet kylmät jämät. Lopulta söin ainoastaan vähän perunamuusia lihapullilla ja ennen vikalle kierrokselle lähtemistä yhden kylmän palan pizzaa.

Sää oli 0-7 asteen välillä ja pääosin loistava, vaikka välillä tuulikin kylmästi sekä satoi rakeita tai vettä. Varustuspuoli toimi todella hyvin ja minun ei tarvinnut kisan aikana vaihtaa tai lisätä vaatteita eikä vaihtaa kenkiä. Yllä oli tuulen ja veden pitävät Salomonin housut ja Inovin takki. Takin alla Woolpowerin pitkähihainen merinovillainen paita. Jalassa oli Inovin hieman paksummat sukat ja yli tuhannella kilometrillä sisäänajetut Hokan Challengerit. Olin kisaviikolla ostanut uudet Altran Torin kengät ja meinasin lähteä niillä liikenteeseen koska ne tuntuvat niin hyviltä jaloissa. Päätin kuitenkin aloittaa Hokilla ja tarkoitus oli vaihtaa Altroihin jos jalkapohjat olisivat kipeytyneet liian paljon. Jalkapohjat kestivät kuitenkin todella hyvin ja varpaisiin ei edes tullut yhtään rakkoa. Olin ennen kisaa huolissani vaivasenluistani, jotka olivat aina välillä ilmoitelleet itsestään, mutta Hokissa oli sopivasti kulunut molemmista kengistä puhki sisäosan kangas joka antoi enemmän vapaata tilaa vaivasenluille. Kisan aikana tuli tosin potkittua varpaat useaan kertaan kiviin, juuriin sekä kantoihin ja tästä seurauksena varpaat olivat aika hellänä. Maanantaina piti tehdä töiden jälkeen kuumennetulla klemmarilla reikä oikean jalan isovarpaan kynteen, jotta pahimmat paineet pääsivät nesteen muodossa pihalle.

Päivällä ja illalla oli reitillä todella hyvä kannustus ja reitti meni myös ajoittain asuinalueiden lävitse jossa paikalliset olivat pystyttänet omille pihoillensa reitin varteen huoltopisteitä, joista sai kaikkia kivoja herkkuja. Läheisiltä tulleet tsemppausviestit antoivat myös mukavasti lisävirtaa. Missään vaiheessa kisaa ei edes käynyt mielessä keskeyttäminen ja vaikkakin aivot olivatkin lopussa aika mureat, ei kuitenkaan ollut yhtään unelias olo. Olin kotona yhdentoista pintaan sunnuntaina ja yritin nukkua muutaman tunnin ja sen jälkeen olla hereillä iltaan asti. Nukahdin hetkessä, mutta heräsin tunnin kuluttua todella pirteänä ja nälkäisenä. Loppupäivä meni leppoisasti pitkälti vaaka-asennossa ja menin nukkumaan jo ennen kasia. Maanantaina heräsin ilman herätyskelloa puoli kuudelta pirteänä ja kankeana. Poikien tarhaan vieminen oli varmasti koomisen näköistä sivustakatsojilla ja varsinkin rappuset olivat todella tuskaisia. Tiistai aamuna olo oli edelleen jäykkä, mutta hetken liikkumisella paikat tuntuivat jo vetreytyvän.

Mikä sitten toimi ja mikä ei? Kofeiini paasto toimi todella hyvin ja tuntuu, että se auttoi varsinkin mentaalipuolta. Uskon, että jos olisin ollut juomatta kaljaa kuusi viikkoa, jopa tölkillinen taskulämmintä Karjalaa olisi antanut Red Bull maiset siivet selkään (tämä ei ole mikään Hartwallin myyntipuhe). Jalkapohjat kestivät todella hyvin koko kisan ja uskon, että eniten tähän auttoi se, että koitin ennen kisaa tehdä konttorilla enemmän töitä seisten ja juoksin myös aikaisempaa enemmän lyhyitä lenkkejä minimalistisilla kengillä. Huoltoteltassa oli vedenkeitin ja pikakeitot tai nuudelisetit olisivat maistuneet yöllä. Ensi kisaan pitääkin varata jotain omaa sapuskaa. Treeni puolella tarvitsen lisää jerkkua reisiin ja paljon lisäkilometrejä vyön alle. Varustepuolella on alkanut löytyä omat suosikki varusteet kelien mukaan ja kengissä tulen varmaan siirtymään pikkuhiljaa Altran hieman leveämpi lestisiin kenkiin.

TEC toimii Pohjoismaiden ainoana Western States 100 miles -juoksun ”qualifying” -kisana ja läpipääsystä saa yhden arvan seuraavan vuoden kisan arvontaan. Ajattelin siis pistää arvan vetämään yhteen legendaarisimmista ultrajuoksukisoista. 2017 kisaan yhdellä arvalla oli 2,5% mahdollisuus päästä mukaan, joten todennäköisyydet eivät ole puolellani. Mahdollisuudet tosin kasvavat vuosi vuodelta ja arpojen määrä kasvaa vuosittain eksponentiaalisesti jos on suorittanut peräkkäisinä vuosina vähintään yhden ”qualifying” -kisan (2 vuosi = 2 arpaa, 3 vuosi = 4 arpaa, 4 vuosi = 8 arpaa jne aina seitsemänteen vuoteen asti jolloin saa 64 arpaa ja lähes varman pääsyn jos on aikaisempina vuosina käynyt huono tuuri). Nyt pari viikkoa kevyttä liikkumista ja 20.5. mahdollisesti 54km juoksu Lidassa jos palautuminen sujuu hyvin. Seuraava isompi tavoite on syyskuussa Black River Runnissa ja sieltä lähdetään hakemaan seuraavaa sata mailista.

Valmistautuminen TEC:

Sandsjöbackan jälkeen palautuminen sujui vauhdilla, mutta päätin kuitenkin ottaa pari viikkoa todella rauhallisesti lähinnä useasta työreissusta johtuen. Lisäksi käytiin poikain kanssa vielä Virossa ”virkistäytymässä” ja helmikuun alussa piti alkaa taas juoksentelemaan tiiviimmin. Toisin kuitenkin kävi koska sain flunssan, mahataudin ja kurkkukivun. Helmikuun puolessa välissä pääsin taas juoksun makuun ja silloin alkoi kunnon valmistautuminen.

Tarkoitus oli nostaa viikkoannos aika nopealla aikavälillä sadan kilsan tuntumaan ja siinä onnistuinkin kohtalaisen hyvin vaikkakin viikkojen väliin tuli paljon heittoja lähinnä työreissuista johtuen. Maaliskuussa olikin jo ihan tekemisen meininki päällä ja tuli myös juostua pari kovempaa viikkoa (147km & 152km / viikko). Olimme varanneet Islannin loman maalis-huhtikuun vaihteeseen ja kuormittavin viikko oli sijoitettu juuri reissua edeltävälle viikolle.

Viikkokohtaiset liikkumiset:

Viikko 7: 7h 32min liikuntaa & 71km juoksua

Viikko 8: 15h 27min liikuntaa & 147km juoksua

Viikko 9: 8h 32min liikuntaa & 79km juoksua

Viikko 10: 10h 29min liikuntaa & 110km juoksua

Viikko 11: 8h 26min liikuntaa & 77km juoksua

Viikko 12: 15h 43min liikuntaa & 152km juoksua

Maaliskuun menemiset

Oppikirjoissa suositellaan määrien nostamista 10%:lla viikossa, mutta se ei ihan onnistunut tällä kertaa. Treenaamiseen en tehnyt mitään suurempia muutoksia, mutta kilometrimäärien nostattamiseksi otin enemmän arkisin mukaan aamulenkkejä kotoa juna-asemalle. Töissä aloin myös tekemään huomattavasti enemmän seisten töitä ja muutenkin välttelemään turhaa istuskelua. En tiedä oliko tästä mitään suurempaa hyötyä mutta huomasin ainakin, että alkuun pitkään seisominen otti jalkapohjiin ja jo parissa viikossa jalkapohjat alkoivat kestämään paljon paremmin. Helmikuun puolivälissä tuli aloitettua myös pisin putki jossa tarkoituksena oli kävellä päivässä vähintään 15.000 askelta. Tämä putki kesti 46 päivää.

Ruokapuolella en ole tehnyt mitään muutosta, mutta juomapuolella jätin kaikki kofeiinipitoiset juomat pois kuusi viikkoa ennen kisaa. Normaalisti juon kahvia sen viisi kuppia päivässä ja energiajuomaakin kuluu aina silloin tällöin. En kuitenkaan koe saavani näistä tarvittavaa piristystä ja kofeiinipaastolla onkin tarkoitus herkistyä taas kyseiselle aineelle. Tuleva kisa on ensimmäinen jossa tulee oltua liikkeellä todennäköisesti yli vuorokausi putkeen ja toivomuksenani olisi saada kisassa kofeiinista tukea kun alkaa askel painamaan kunnolla. Riskinä tietenkin on, että pakki menee täydellisesti sekaisin, mutta sen näkee sitten.

Islannissa tuli otettua todella rauhallisesti ja kävin vain kerran kevyellä lenkillä. Nyt on enään vajaa kaksi viikkoa TEC:iin ja viikonloppuna tein viimeisen hieman pidemmän reenin (37 km & 4 h). Nyt on tarkoitus alkaa himmailemaan. Olo on todella luottavainen ja oikeastaan ainoa mikä hieman huolestuttaa ovat vaivaisenluut isoissavarpaissa, jotka ovat aina välillä ilmoitelleet itsestään. Ekalle sata mailiselle on vaikea asettaa mitään konkreettista tavoitetta ajan suhteen ja tietenkin olisi kivaa päästä maaliin 30h aikarajan puitteissa. Paperilla on helppo huudella jopa vuorokauden alitusta, mutta katotaan, että kuinka kovaa todellisuus lyö naamariin ja missä vaiheessa meno muuttuu lopullisesti kävelyksi.

Sandsjöbacka Trail 82K

Saavuin lauantaina 14.1. Göteborgiin puolen päivän jälkeen ja kävin heittämässä kamat hotellille. Päivällä kävin vähän kiertelemässä keskustassa ja tekemässä viimeisiä täydennyksiä eväspuolelle. Ilta meni leppoisasti kamoja viritellessä ja tankatessa. Herätys oli sunnuntaina 3:55 ja onneksi sain unen päästä kiinni jo ennen ysiä ja nukuin aika levollisesti.

Aamulla vain kamat kantoon ja poimin respasta 4:15 illalla sovitun aikaisen aamupalapussukan jonka jälkeen suuntasin jalan (n.1km) Göteborgin oopperan eteen josta oli tarkoitus lähteä bussi kohti starttia klo 4:30. Bussissa meinasi mennä aamupala väärään kurkkuun kun tajusin, että olin unohtanut kellon hotelliin. Tuntui hetkellisesti, että maailma romahti koska olen AINA tottunut juoksemaan kellon kanssa. Asialle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä, joten runttasin negatiiviset ajatukset taka-alalle ja pyrin kääntämään asian positiiviseksi.

Bussin mittari näytti -1c ja päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lähes tuuleton eli toisinsanoen täydellinen päivä juosta. Startti oli Tjolöholmin linnalta ja sinne saavuimme 5:15. Siellä oli lämmin sisätila, jossa pystyi vielä tekemään viimeiset säädöt ja jättämään yhden dropbagin ja toisen repun joka kuljetettiin suoraan maaliin. Suurimman arpomisen kävin kenkien välillä koska järjestäjät suosittelivat nastakenkiä, mutta reittikuvauksessa tuli ilmi monta lyhyttä asfaltti pätkää. Ekaksi meinasin lähteä nastoilla ja laittaa Hokat dropbagiin, mutta viime hetkellä päätin lähettää nastakengät suoraan maaliin ja päätin luottaa uskollisiin pyhäkenkiin nimeltä Hoka One One Challenger. Sain tyhjennettyä pajatson täydellisesti (alakautta) 15min ennen starttia ja mieli oli korkealla!

Tjolöholmin linnan kuun paisteessa

Edessä oli 82km juoksua jossa tulisi 1460m vertikaalia nousua yhteensä. Alunperin ajattelin lähteä hakemaan 10 tunnin alitusta, mutta kellottomana päätin lähteä liikkeelle rennolla mielellä ja fiiliksen mukaan. Lähtö kajahti 6:02 linnan rappusilta pitkään loivaan alamäkeen ja yllätyin kun olin heti kympin joukossa ja takaa ei näyttänyt olevan haluja tulla ohitse vaikka tie oli leveä. Ekat pari kilsaa oli hiekkatietä ja tuli mentyä aika kovaa jotta sai lämmön päälle. Jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi tulla suuriakin eroja ja kärki oli jo mennyt menojaan. Jossain kolmen tai neljän kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen ja ainoa pummi. Jatkoimme polunristeyksessä suoraan väärään suuntaan kääntyneen nuolen mukaisesti, mutta onneksi ei keretty menemään kuin pari sataa metriä kun käännyttiin takaisin koska ei näkynyt enää merkkauksia ja palattiin oikealle reitille. Tässä välissä oli edelle kerennyt menemään varmaan viitisen kymmentä juoksijaa ja seuraavat useampikin kilsa mentiinkin sitten kiltisti jonossa kapealla polulla. Oli varmasti ihan hyvä, että tuli otettua polkupätkä aika rauhallisesti ja kilsat 10-15 oli taas leveätä soratietä jossa pääsi taas omaan vauhtiin ja kavuttua paremmille sijoituksille. Juoksu kulki mukavasti ja ensimmäiset reilu pari tuntia piti käyttää lamppua. 

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Ensimmäinen huolto oli 25km kohdilla ja olin hieman pettynyt koska tarjolla ei ollut mitään lämpimää juotavaa. Ei oikein tehnyt mieli syödä eikä juoda, mutta melkein väkisin koitin saada sisään energiaa. Kellottomana juokseminen vaikutti varmaan hieman tähän koska aikaisemmin olen ollut systemaattisempi ottamaan ruokaa ja juomaa kilometrien täyttyessä ja tiettyjen aikavälien jälkeen. Toinen huolto oli reitin puolivälissä ja siellä oli myös pääsy dropbagille. Bensiini alkoi olla vähissä ja varsinkin lonkkassa oli alkanut tuntumaan ikävältä. Vietin huollossa sisäisen kelloni mukaan 10 minuuttia ja tuntui taivaalliselta saada tankattua KUUMAA soppaa ja kahvia. Tarjoilu oli muutenkin sen verran hyvää, että dropbagiltä ei tarvinnut ottaa muuta kuin Red Bullin. En jaksanut alkaa vaihtamaan kuivaa paitaa vaikka paikallaan ollessa alkoi tulla hieman kylmä. Huollosta lähdin sen verran hyvää vauhtia liikkeelle, että lämmin tuli taas nopeasti ja tuntui hyvältä kun energiatasot taas nousi.

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Huollosta lähdettyä kello ei ollut edes 10:30 joten laskeskelin, että olin käyttänyt aikaa puoleen matkaan 4h15min-4h20min. Toinen puolikas tulisi olemaan hieman haastavampaa maastoa ja väsymys tulisi varmasti hidastamaan vauhtia, mutta olin edelleen luottavainen 10h alitukseen. Loppumatkalla piti olla huoltoja n. 10km välein ja keskityinkin vain aina seuraavaan huoltoon pääsemiseen. 40-50km oli ehkä mukavin väli juosta ja siinä mm. ylitettiin suopätkä jossa välillä vettä oli reisiin asti. Tällä välillä lonkkakin oli kyllästynyt valittamaan tai sitten mieli ei enää jaksanut kuunnella valitusta.

Kuva: Rebecka Vilhelmsson

50-60 kilsat olivat pitkälti kalliota/kivikkoa ja välillä mentiin aika teknisissäkin olosuhteissa. Tällä pätkällä tuli pannutettua kerran aika huolella. Yöllä oli ollut aika paljon pakkasta ja päivälläkin oli vielä hieman pakkasella vaikka aurinko tuntui paistavan lämpimästi. Kalliolla oli ajoittain mutaisia kohtia ja olin astuvinani jäätyneeseen kovaan mutaan, mutta jalka upposikin polvea myöten mutaan ja tämä johti kaatumiseen. Löin oikean polven kiveen ja hetki piti ottaa lukua. Kipu oli alkuun viiltävä ja kerkesin jo pelästymään, että kipu tulee estämään juoksun. Koska polvi ei kuitenkaan vääntynyt mitenkään, lähdin hetken kuluttua ontumaan eteenpäin ja muutaman minuutin jälkeen pystyin jo varaamaan sen verran painoa, että uskalsin lähteä juoksemaan.

Puolen välin jälkeen en nähnyt kuin yhden kanssakilpailijan joka ohitti minut siinä vaiheessa kun otin rauhallisesti kaatumisen jälkeen. 60-70 kilsat olivat aika tylsää maastoa ja paljon mentiin pururadalla eri kuntopolkuja. Vika hulto oli 71km kohdalla ja siellä kerrottiin kellon olevan 14:30. Minulla oli siis vielä 90min aikaa 10h alitukseen ja tiesin sen riittävän jos vain pystyn hölkkäilemään ainakin helpot tasaiset pätkät. Viimeinen etappi tuntui yllättävän pitkältä ja siinä kerkesi moneen kertaan miettimään, että mitä täytteitä sitä valitsen post-ultra-pizzan päälle ja millä muilla herkuilla pääsen kohta palkitsemaan itseni. Viimeiset muutamat kilometrit olivat alamäkipainotteisia ja oli mukavaa kun pystyi vielä juoksemaan ihan mukavaa vauhtia vaikka lopussa alkoivat jalkapohjat olemaan aika arat.

Kuva: Aramis Sasinka / www.sasinka.se

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Maali oli legendaarisen ruotsalaisen korkeushyppääjän, Patrik Sjöbergin kotipyhätössä Slottsskogsvallenissa. Kellot pysähtyivät aikaan 9:52:44 ja se tuntui mukavalta. Miehissä lähti liikkeelle 77 juoksiaa joista 69 tulivat maaliin saakka. Oma sijoitus oli 13 mihin olin positiivisesti yllättynyt. Juoksu meni kaiken kaikkiaan todella hyvin siihen nähden, että valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen ja pari viikkoa ennen kisaa juostu 42km harjoituslenkki oli useampaan kuukauteen ainoa pitkäkestoinen juoksu. Varpaisiin ei yllätyksenä tullut yhtään rakkoa vaikka jalat olivat märkinä ainakin 9h (kiitos kenkien ja merinovillaisten sukkien). Vaatetus oli täydellinen ja missään vaiheessa ei ollut liian kuuma ja tempoa lisäämällä pääsi taas lämpimäksi jos alkoi tuntumaan kylmältä. Järjestelyt toimivat todella hyvin koko kisan aikana. Oman arvion mukaan kisasta oli karkeasti 20km asfalttia/ kovaa soratietä, 20km hieman teknisempää pätkää ja 40km helppoa polkua/ kuntorataa.

Ensimmäinen vyönsolkeni

Maanantaille oli bookattuna 7:00 lento ja tämä tarkoitti sitä, että hotellilta piti lähteä jo viiden pintaan. Uni tuli onneksi taas ennen ysiä ja aamulla olin yllättävän pirteä. Töissä alkoi vasta ekaa kertaa huomaamaan kunnolla, että paikat olivat jumissa varsinkin kun tuli istuttua pitkään paikalla, mutta tiistaina ei oikeastaan enää tuntunut missään. Kisan jälkeiset pari viikkoa tulee nyt varmaan otettua tosi kevyesti ja sen jälkeen alan keskittymään TEC:iin jossa tarkoitus olisi päästä maaliin huhtikuun puolessa välissä ensimmäinen sata mailinen…

2017 vuoden suunnitelmat

Vuodelle 2017 on asetettu kovat tavoitteet ja kerron tässä julkaisussa tarkemmin niistä, sekä alustavasta kisakalenterista. Ensimmäisenä tavoitteena on juosta 10K alle 40 minuuttiin. Kävin 5.1.2017 testaamassa, että miten tossu liikahtaa ja kymppi kellottui aikaan 43:30 mikä oli ihan ok aika olosuhteisiin nähden. Viime vuonna jäi reippaammat treenit lähes kokonaan väliin ja tänä vuonna olisi kiva saada vähän lisää nopeutta mukaan.

Toinen tavoite on päästä maaliin aikarajojen puitteissa ensimmäinen sata mailinen ja ensimmäinen mahdollisuus tulee olemaan Taby Extreme Challenge (TEC) joka on huhtikuussa. Jos kaikki ei mene kuin Disney –elokuvassa, olisi toinen oiva mahdollisuus syyskuussa Black River Runnissa (BRR).

Tammikuun alussa oleva Sandsjöbacka Trail on Göteborgissa, mutta kaikki muut kilpailut jotka ajattelin juosta ovat Tukholman lähistöllä. Alustava kisakalenteri on seuraava ja on mielenkiintoista nähdä, että miten se elää tässä vuoden aikana:

·            15.1: Sandsjöbacka Trail 82K (ilmoittauduttu)

·            18.2: Arena Run 5K obstacle race (työporukan kanssa ilmoittauduttu)

·            22.4: Taby Extreme Challenge 160K (ilmoittauduttu)

·            7.5: Salomon City Trail 5K (ilmoittauduttu)

·            20.5: Lida Ultra 18K, 36K, 54K tai 89K (riippuen miten TEC menee)

·            11.6: Stockholm Trail 10K tai 21K

·            17.6: Eco Trail Stockholm 80K (ilmoittauduttu)

·            16.9: Black River Run 80K tai 160K

·            xx.10: Sörmlands Ultra 50K (päivä ei vielä vahvistettu)

·            xx.11: Hammarby Ultra Marathon 43K (päivä ei vielä vahvistettu)

TEC ja BRR tulevat olemaan ”pääkisoja” ja niihin koitan ajoittaa kuntopiikit. Muut kisat tulevat olemaan enemmänkin pääkisoihin valmistavia kovia treenejä ja tarkoituksena ei ehkä ole painaa niissä laikka punaisena.

Treenaamisen tulen varmasti edelleenkin tekemään perhe- ja työvelvoitteiden ohella fiiliksen mukaan, mutta ajattelin ottaa nyt mukaan enemmän vauhdikkaampia/rasittavampia treenejä kuin viime vuonna ja lisäksi n. kerran kuukauteen on tarkoitus vetää ylipitkä treeni joka on vähintään 5h.

Ruokavalioon en ajatellut tehdä mitään suurempia muutoksia ja pyrin syömään edelleenkin monipuolisesti sitä mitä milloinkin tekee mieli. On kieltämättä vähän riskipeliä varailla kisoja yli puolen vuoden päähän jos vaikka alkukaudesta tulee jokin pahempi loukkaantuminen ja toivon pysyväni terveenä.

Vasemman jalan vaivaisenluu on ollut jo pitkään turvoksissa, mutta se ei ole onneksi ollut vielä yhtään kipeä. Ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä pyrin juoksemaan kerran viikkoon varvastossuilla (toimii myös hyvänä palauttavana treeninä), tekemään päivittäin lyhyet varvasjumpat ja pitämään yötukea ja/tai varpaanerottajaa.

Toivon, että juoksu tuo mukanaan samaa iloa kuin aikaisemminkin ja se toimii edelleen hyvänä venttiilinä arjen haasteiden kanssa. Ilon kautta!

Alustava suunitelma vuodelle 2017

Vuoden 2016 yhteenveto

Asetin vuodelle 2016 kaksi tavoitetta jouksun suhteen:

• päästä maaliin High Coast Ultra (129K)
• juosta maraton alle 3:15

Olin valmistautunut mielestäni hyvin High Coast Ultraan, mutta sairastuminen viime hetkellä esti osallistumiseni. En saanut enään loppuvuodesta itseäni motivoitua alkamaan treenaamaan systemaattisesti maratonia varten ja molemmat tavoitteet menivät täten metsään. Tästä huolimatta vuosi oli hyvä ja kehitystä oli havaittavissa.

Vuodelle tuli 345 harjoitusta joihin kului reilu 402 tuntia ja 2994km oli juoksua. Suurimmilta loukkaantumisilta sain onneksi vältyttyä. Olin ainoastaan kerran mahataudissa ja pari kertaa flunssan kourissa. Lappu oli rinnassa seuraavissa koitoksissa:

• 24.4. Salomon Citytrail 14K 
• 30.4. UTBCN 100K
• 21.5. Lida Ultra 52K
• 6.8. Sappee Trail Run 27K
• 17.9. Black River Run 80K
• 8.10. Sörmland Ultra Marathon 50K
• 12.11. Hammarby Ultra Marathon 43K

Mieleenpainuvin kisa oli Markon kanssa juostu UTBCN Barcelonassa ja se on tähän mennessä kaikista pisin kisani. Black River Run oli onnistunein juoksu ja Hammarby Ultra pääsi yllättämään haastavuudella koska samalla viikolla oli Tukholmassa "lumikaaos" ja rinteessä oli ihan mukavasti lunta. Lida- ja Sörmland Ultrat olivat mukavia uusia tuttavuuksia lähikisoista täällä Tukholmassa.

Kuvia vuoden varrelta:

Salomon Citytrail Eban kanssa

UTBCN

Kuva: www.facebook.com/lidaultramarathon/

Sappee Trail Run. Kuva: Timo Nieminen

Black River Run 2016

Sörmland Ultra. Kuva: Fredrik Stridsman

Hammarbyn mäki ennen kisaa