Sandsjöbacka Trail 82K

Saavuin lauantaina 14.1. Göteborgiin puolen päivän jälkeen ja kävin heittämässä kamat hotellille. Päivällä kävin vähän kiertelemässä keskustassa ja tekemässä viimeisiä täydennyksiä eväspuolelle. Ilta meni leppoisasti kamoja viritellessä ja tankatessa. Herätys oli sunnuntaina 3:55 ja onneksi sain unen päästä kiinni jo ennen ysiä ja nukuin aika levollisesti.

Aamulla vain kamat kantoon ja poimin respasta 4:15 illalla sovitun aikaisen aamupalapussukan jonka jälkeen suuntasin jalan (n.1km) Göteborgin oopperan eteen josta oli tarkoitus lähteä bussi kohti starttia klo 4:30. Bussissa meinasi mennä aamupala väärään kurkkuun kun tajusin, että olin unohtanut kellon hotelliin. Tuntui hetkellisesti, että maailma romahti koska olen AINA tottunut juoksemaan kellon kanssa. Asialle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä, joten runttasin negatiiviset ajatukset taka-alalle ja pyrin kääntämään asian positiiviseksi.

Bussin mittari näytti -1c ja päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lähes tuuleton eli toisinsanoen täydellinen päivä juosta. Startti oli Tjolöholmin linnalta ja sinne saavuimme 5:15. Siellä oli lämmin sisätila, jossa pystyi vielä tekemään viimeiset säädöt ja jättämään yhden dropbagin ja toisen repun joka kuljetettiin suoraan maaliin. Suurimman arpomisen kävin kenkien välillä koska järjestäjät suosittelivat nastakenkiä, mutta reittikuvauksessa tuli ilmi monta lyhyttä asfaltti pätkää. Ekaksi meinasin lähteä nastoilla ja laittaa Hokat dropbagiin, mutta viime hetkellä päätin lähettää nastakengät suoraan maaliin ja päätin luottaa uskollisiin pyhäkenkiin nimeltä Hoka One One Challenger. Sain tyhjennettyä pajatson täydellisesti (alakautta) 15min ennen starttia ja mieli oli korkealla!

Tjolöholmin linnan kuun paisteessa

Edessä oli 82km juoksua jossa tulisi 1460m vertikaalia nousua yhteensä. Alunperin ajattelin lähteä hakemaan 10 tunnin alitusta, mutta kellottomana päätin lähteä liikkeelle rennolla mielellä ja fiiliksen mukaan. Lähtö kajahti 6:02 linnan rappusilta pitkään loivaan alamäkeen ja yllätyin kun olin heti kympin joukossa ja takaa ei näyttänyt olevan haluja tulla ohitse vaikka tie oli leveä. Ekat pari kilsaa oli hiekkatietä ja tuli mentyä aika kovaa jotta sai lämmön päälle. Jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi tulla suuriakin eroja ja kärki oli jo mennyt menojaan. Jossain kolmen tai neljän kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen ja ainoa pummi. Jatkoimme polunristeyksessä suoraan väärään suuntaan kääntyneen nuolen mukaisesti, mutta onneksi ei keretty menemään kuin pari sataa metriä kun käännyttiin takaisin koska ei näkynyt enää merkkauksia ja palattiin oikealle reitille. Tässä välissä oli edelle kerennyt menemään varmaan viitisen kymmentä juoksijaa ja seuraavat useampikin kilsa mentiinkin sitten kiltisti jonossa kapealla polulla. Oli varmasti ihan hyvä, että tuli otettua polkupätkä aika rauhallisesti ja kilsat 10-15 oli taas leveätä soratietä jossa pääsi taas omaan vauhtiin ja kavuttua paremmille sijoituksille. Juoksu kulki mukavasti ja ensimmäiset reilu pari tuntia piti käyttää lamppua. 

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Ensimmäinen huolto oli 25km kohdilla ja olin hieman pettynyt koska tarjolla ei ollut mitään lämpimää juotavaa. Ei oikein tehnyt mieli syödä eikä juoda, mutta melkein väkisin koitin saada sisään energiaa. Kellottomana juokseminen vaikutti varmaan hieman tähän koska aikaisemmin olen ollut systemaattisempi ottamaan ruokaa ja juomaa kilometrien täyttyessä ja tiettyjen aikavälien jälkeen. Toinen huolto oli reitin puolivälissä ja siellä oli myös pääsy dropbagille. Bensiini alkoi olla vähissä ja varsinkin lonkkassa oli alkanut tuntumaan ikävältä. Vietin huollossa sisäisen kelloni mukaan 10 minuuttia ja tuntui taivaalliselta saada tankattua KUUMAA soppaa ja kahvia. Tarjoilu oli muutenkin sen verran hyvää, että dropbagiltä ei tarvinnut ottaa muuta kuin Red Bullin. En jaksanut alkaa vaihtamaan kuivaa paitaa vaikka paikallaan ollessa alkoi tulla hieman kylmä. Huollosta lähdin sen verran hyvää vauhtia liikkeelle, että lämmin tuli taas nopeasti ja tuntui hyvältä kun energiatasot taas nousi.

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Huollosta lähdettyä kello ei ollut edes 10:30 joten laskeskelin, että olin käyttänyt aikaa puoleen matkaan 4h15min-4h20min. Toinen puolikas tulisi olemaan hieman haastavampaa maastoa ja väsymys tulisi varmasti hidastamaan vauhtia, mutta olin edelleen luottavainen 10h alitukseen. Loppumatkalla piti olla huoltoja n. 10km välein ja keskityinkin vain aina seuraavaan huoltoon pääsemiseen. 40-50km oli ehkä mukavin väli juosta ja siinä mm. ylitettiin suopätkä jossa välillä vettä oli reisiin asti. Tällä välillä lonkkakin oli kyllästynyt valittamaan tai sitten mieli ei enää jaksanut kuunnella valitusta.

Kuva: Rebecka Vilhelmsson

50-60 kilsat olivat pitkälti kalliota/kivikkoa ja välillä mentiin aika teknisissäkin olosuhteissa. Tällä pätkällä tuli pannutettua kerran aika huolella. Yöllä oli ollut aika paljon pakkasta ja päivälläkin oli vielä hieman pakkasella vaikka aurinko tuntui paistavan lämpimästi. Kalliolla oli ajoittain mutaisia kohtia ja olin astuvinani jäätyneeseen kovaan mutaan, mutta jalka upposikin polvea myöten mutaan ja tämä johti kaatumiseen. Löin oikean polven kiveen ja hetki piti ottaa lukua. Kipu oli alkuun viiltävä ja kerkesin jo pelästymään, että kipu tulee estämään juoksun. Koska polvi ei kuitenkaan vääntynyt mitenkään, lähdin hetken kuluttua ontumaan eteenpäin ja muutaman minuutin jälkeen pystyin jo varaamaan sen verran painoa, että uskalsin lähteä juoksemaan.

Puolen välin jälkeen en nähnyt kuin yhden kanssakilpailijan joka ohitti minut siinä vaiheessa kun otin rauhallisesti kaatumisen jälkeen. 60-70 kilsat olivat aika tylsää maastoa ja paljon mentiin pururadalla eri kuntopolkuja. Vika hulto oli 71km kohdalla ja siellä kerrottiin kellon olevan 14:30. Minulla oli siis vielä 90min aikaa 10h alitukseen ja tiesin sen riittävän jos vain pystyn hölkkäilemään ainakin helpot tasaiset pätkät. Viimeinen etappi tuntui yllättävän pitkältä ja siinä kerkesi moneen kertaan miettimään, että mitä täytteitä sitä valitsen post-ultra-pizzan päälle ja millä muilla herkuilla pääsen kohta palkitsemaan itseni. Viimeiset muutamat kilometrit olivat alamäkipainotteisia ja oli mukavaa kun pystyi vielä juoksemaan ihan mukavaa vauhtia vaikka lopussa alkoivat jalkapohjat olemaan aika arat.

Kuva: Aramis Sasinka / www.sasinka.se

Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas

Maali oli legendaarisen ruotsalaisen korkeushyppääjän, Patrik Sjöbergin kotipyhätössä Slottsskogsvallenissa. Kellot pysähtyivät aikaan 9:52:44 ja se tuntui mukavalta. Miehissä lähti liikkeelle 77 juoksiaa joista 69 tulivat maaliin saakka. Oma sijoitus oli 13 mihin olin positiivisesti yllättynyt. Juoksu meni kaiken kaikkiaan todella hyvin siihen nähden, että valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen ja pari viikkoa ennen kisaa juostu 42km harjoituslenkki oli useampaan kuukauteen ainoa pitkäkestoinen juoksu. Varpaisiin ei yllätyksenä tullut yhtään rakkoa vaikka jalat olivat märkinä ainakin 9h (kiitos kenkien ja merinovillaisten sukkien). Vaatetus oli täydellinen ja missään vaiheessa ei ollut liian kuuma ja tempoa lisäämällä pääsi taas lämpimäksi jos alkoi tuntumaan kylmältä. Järjestelyt toimivat todella hyvin koko kisan aikana. Oman arvion mukaan kisasta oli karkeasti 20km asfalttia/ kovaa soratietä, 20km hieman teknisempää pätkää ja 40km helppoa polkua/ kuntorataa.

Ensimmäinen vyönsolkeni

Maanantaille oli bookattuna 7:00 lento ja tämä tarkoitti sitä, että hotellilta piti lähteä jo viiden pintaan. Uni tuli onneksi taas ennen ysiä ja aamulla olin yllättävän pirteä. Töissä alkoi vasta ekaa kertaa huomaamaan kunnolla, että paikat olivat jumissa varsinkin kun tuli istuttua pitkään paikalla, mutta tiistaina ei oikeastaan enää tuntunut missään. Kisan jälkeiset pari viikkoa tulee nyt varmaan otettua tosi kevyesti ja sen jälkeen alan keskittymään TEC:iin jossa tarkoitus olisi päästä maaliin huhtikuun puolessa välissä ensimmäinen sata mailinen…