Vuoden toinen isompi kisa
ajoittui sopivasti kesälomalle ja viime vuoden tapaan lähdin kiertämään 100
mailia Skåle ledeniä Ystadista Ystadiin. Aloitin kesälomat jo juhannuksesta ja
tiedossa oli, että lomalla juokseminen tulee olemaan vähäisempää kuin normaali arkena.
Viime vuoteen verrattuna sain kuitenkin alle hyviä lyhyitä harjoitusjaksoja
sekä yksittäisiä avaintreenejä. Tänä vuonna olo oli luottavainen koska olin
viime vuoteen nähden paremmassa kunnossa sekä reitti oli tuttu. Olimme
kisaviikolla vielä mökillä ja tulin sieltä kotiin torstai-iltana. Perjantai
aamuna oli hyvin aikaa tehdä viimeisiä eväsostoksia ja pakkailla kamoja kasaan.
Lensin kolmen pintaan Malmöhön ja bussin sekä junan saattamana pääsin Ystadiin
ennen kuutta. Kamat hotellille ja pizzeriaan täyttämään hiilarivarastoja. Ilta
meni leppoisasti arpoessa, että mitä eväitä ja varusteita pakkaan kolmeen eri drop
bagiin.
Majoitus oli ainoastaan
50m päässä startista ja aamulla kerkesin rauhassa syödä tukevan aamupalan sekä tehdä
viimeiset pakkailut. Kävin noutamassa numerokyltin sekä gps-lähettimen tuntia
ennen starttia, joka oli 10:00. Viime vuonna oli tuskaisen helteinen keli ja
join alussa aivan liian vähän ja tästä viisastuneena keskityin tarkemmin
nestetasapainon ylläpitämiseen. Päivälle oli taas luvattu hellettä ja yöllä
piti sataa vettä. Minulla oli repussa 4x 0,5l pulloa (kaksi edessä + kaksi
takana) sekä kädessä 0,5l pullo, jonka heitin roskiin sen tyhjennettyäni matkan
varrella. Lähdin liikkeelle Altran Torin kengillä koska ensimmäinen puolikas
oli pitkälti soratietä sekä asfalttia. Puolen välin drop bagiin laitoin Altran
Lone Peakit ja tarkoitus oli vaihtaa näihin koska Torineissa oli molemmissa
kengissä isot reiät ja lopun rantahiekassa juoksentelut sopivat paremmin ehjille
kengille.
 |
| Lähtökuopissa |
Alussa asettui
matkavauhdiksi n.6min/km ja tämä oli varsin leppoisa vauhti lähes tasaisessa
maastossa. Juoksin ekat 30km Patrikin (viime vuoden kolmonen) ja Gustafin
(lopullinen voittaja) tuntumassa ja kaikki tuntui hyvältä. Join tasaisesti
nestettä ja tankkasin energiaa. Huoltovälit GAX:ssa ovat aika pitkät (Magleberg
44km, Haväng 80km ja Sandhammaren 131km) ja turvauduinkin surutta muita juoksijoita
huoltavien henkilöiden tarjoamille nestetäydennyksille. Ennen ekaa huoltoa
juostiin paljon aukeilla alueilla ilman varjoa ja aurinko porotti täydellä teholla.
Pidin ehkä vähän liian kovaa vauhtia aurinkoisilla osuuksilla koska halusin
vain päästä nopeasti varjoon viilentymään. Ohitin jossain välissä Patrikin sekä
Gustafin ja saavuin ensimmäiselle huoltopisteelle kuudentena. Tankkasin
rauhassa energiaa ja tein tarvittavat täydennykset varustepuolelle.
Startin tapaan lähdin
taas liikkeelle viidellä 0,5l pullolla ja lisäksi otin viekö reppuun proteiinipalautusjuoman.
Huollosta lähdettäessä oli aika turvonnut olo, mutta pääsin taas parempaan rytmiin
muutaman kilometrin jälkeen. Maasto muuttui myös hieman haastavammaksi ja tästä
sekä yleisen väsymyksen takia alkoi vauhti hidastumaan. Join 60km kohdilla
proteiinijuoman ja tämä toi mukavasti mahaan täytettä sekä antoi lisävirtaa.
Reilun 60km kohdilla ohitin myös kärkinimeksi povatun Mikaelin, jolla oli vaikeuksia
mahan kanssa. Tästä hetki niin sain kiinni Andreaksen, jonka kanssa jatkoimme
lopulta aina puolivälin huoltoon asti. Andreaksella oli huono olo ja energia ei
oikein meinannut imeytyä. Oma vauhtinikin hiljeni tämän takia, mutta en antanut
sen haitata koska olin kuitenkin aloittanut suhteellisen kovalla vauhdilla. Matkaa
oli vielä paljon jäljellä.
7km ennen puolen välin
huoltoa ylitimme tienristeyksen ja siellä oli pyyhkeen heittänyt kehään toinen
voittajaksi povattu juoksija Daniel. Saimme myös kuulla, että olimme nyt
sijoilla 2 sekä 3 ja tämä tuntui todella utopistiselta. Tiesin tosin, että
takana oli vielä todella monta kovaa kokenutta juoksijaa, jotka todennäköisesti
olivat aloittaneet hieman rauhallisemmin. Lähes heti tienristeyksen jälkeen
Gustaf ohitti meidän kepeällä jalalla ja sandaaleillaan. Puolen välin huollossa
söin hodarin ja tein rauhassa tarvittavat täydennykset varustepuolelle. Seuraavaan
huoltoon oli matkaa n. 50km ja viime vuonna energiat loppuivat täysin tällä
välillä. Lastasin siis mukaan paljon energiaa lähinnä karkkien muodossa ja taas
proteiinijuoman.
Puolen välin huollossa
taisi pari juoksijaa mennä ohi ja illan viilentyessä oli mukava jatkaa matkaa
rantaviivan tuntumassa viimeiset 80km. Reilu 90km kohdalla oli reitin ainoa
isompi nousu (Stenshuvud) ja jostain kumman syystä eksyin reitiltä ja kipusin
väärälle huipulle. Meni n.10min, että löysin taas oikealle reitille ja matka
sai jatkua. Eteneminen tuntui edelleen hyvältä, vaikka vauhti olikin selvästi
hiipunut. Energiatasot pysyivät korkealla ja aina kun alkoi makeat karkit
ällöttämään, otin väkevän Vicks -kurkkukarkin ja hetken päästä taas makea
maistui. 110km kohdilla join taas proteiinijuoman ja tämän turvin jaksoin hyvin
viimeiseen huoltoon.
Viimeisessä huollossa
istahdin rauhassa alas ja nautin herkullisista huoltopöydän antimista. Maaliin
oli enää jäljellä 30km ja huollosta lähdin liikkeelle hyvillä mielin. Pari
kilsaa huollon jälkeen sai kepeällä jalalla etenevä Marcus minut kiinni ja
pyysi minua jatkamaan matkaa samaan tahtiin. Lopussa oli paljon pehmeää hiekkaa
ja liukkaita kivikoita rannan tuntumassa. Sain roikuttua Marcuksen peesissä
viitisen kilometriä ja sen jälkeen oli pakko hidastaa omaa menemistä. Vettäkin
alkoi jossain vaiheessa yötä satamaan ja se tuntui lähinnä vain virkistävältä.
10km ennen maalia vielä viimeinen proteiinijuoma naamaan ja hymyssä suin eteenpäin.
Kilometrit täyttyivät tasaisen tappavasti ja lopulta alkoi horisontissa
näkymään Ystadin keskusta.
Viimeisellä parilla
kilometrillä pystyin vielä hieman kiristämään vauhtia ja maaliviiva ylittyi
ajassa 20:50:30 (viime vuoden aika oli 22:36) sijoituksen ollessa kuudes. Olin
todella tyytyväinen suoritukseeni ja maalissa oli mukava rupatella muiden
maaliintulijoiden kanssa. Laitoin lämmintä päälle ja otin maalinkupeessa pienet
torkut. Kysyin samasta hotellista, jossa majoituin pe-la yön, että voisinko
käydä su aamuna jossain huoneessa suihkussa ennen kuin he siivosivat huoneet ja
erittäin mukava omistaja sanoi, että ilman muuta. Menin suihkuun kymmeneltä
aamulla ja sain jäädä huoneeseen jopa nukkumaan kahteen asti, mikä tuntui
uskomattomalta ylellisyydeltä. Pystyin kuitenkin nukkumaan ainoastaan reilun
tunnin ja heräsin huutavaan nälkään. Tutun pizzerian kautta tuttu pizza naamaan
ja olo oli melkein kuin uudestisyntyneellä. Lounaan jälkeen hengailin vielä
muutaman tunnin maalialueella ja iltapäivästä otin suunnaksi lentokentän.
Perhe tuli mökiltä vasta
maanantai-iltana ja sain valitella kipeitä jalkoja rauhassa lähes koko päivän. Hämmästykseksi
jalat alkoivat jo vetreytymään ma iltana ja tiistaina pystyin jo kävelemään
täysin normaalisti. Jalkoihin ei tullut yhtään rakkoa ja ainoana haaverina oli
hiertymät nivusissa. GAX on ollut itselle haastava kisa kenkävalinnan suhteen,
sillä paljon mennään kovalla alustalla ja välillä pehmeässä hiekassa tai
teknisemmässä maastossa. Olisin varmasti juossut Altran Torineilla koko kisan
jos niissä ei olisi ollut reikiä ja lopussa tuntui, että maastoon tarkoitetut
Lone Peakit olivat liian kovat asfaltille ja lopussa jalkapohjia särkikin aika
kovasti. Vaikka reitti olikin jo tuttu niin edelleen sain valtavasti tukea
kellon gps -jäljestä varsinkin pimeässä yössä, jossa reittimerkkauksia ei
juurikaan nähnyt.
Nestetasapaino pysyi hyvin
yllä koko kisan ja minulla oli aina huollossa lähdettäessä viisi 0,5 litran
pulloa ja täyttelin näitä aina tarvittaessa matkan varrella, jos pystyin. Ensimmäistä
kertaa sata mailisella en pitänyt ennen paastoa kofeiinista ja jokaisessa
huollossa join Red Bullin ja en kokenut missään vaiheessa olevani uninen.
Huoltopisteiden puolivälissä nautitut proteiinijuomat toimivat loistavasti ja
kurkkukarkki toimi taas hyvin aina kun alkoi olemaan liian äklö maku suussa.
Palautuminen on mennyt
nopeasti ja nyt on katseet suunnattu Black River Runiin (100 miles), joka
juostaan 21.9. Kauden tulee toivottavasti kruunaamaan Kullamannen 100 miles
1.11. ja toivotaan, että paikat pysyy kasassa ja pöpöt loitolla.