GAX 100 miles

28.7. lauantaina juostiin GAX 100 miles ja tässä raporttia siitä. Olen tottunut ottamaan aika iisisti kesälomalla juoksun suhteen ja tänä vuonna piti ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää valmistautua niin hyvin kuin vain kaikilta lomakiireiltäni ehdin. Suomessa lomaillessa tuli juostua ihan kohtalaisesti ja kovin viikko ajoittui muutama viikko ennen GAX:ia. Sain tuolloin kasaan reilu 140km kuudessa päivässä. Valmistautuminen jäi kilometrien valossa kuitenkin todella kauas TEC:n ja BRR:n 100 mailisten valmistautumisista, mutta en ottanut tästä paineita. Tein paljon lyhyitä lenkkejä pisimmän lenkin ollessa ainoastaan 23km. Vedin muutenkin lähes kaikki treenit aivan liian kovaa verrattuna hahmottelemaani tavoitevauhtia silmällä pitäen. Ei siis mikään kauhean optimaalinen valmistautuminen.

Tulin mökiltä myöhään torstai-iltana kotiin ja kävin vielä testaamassa juoksureppua täydessä latingissa ennen nukkumaanmenoa. Perjantai aamuna kamat kasaan ja puolen päivän jälkeen lento Malmöhön. Malmössä oli hyvin aikaa käydä vielä täydentämässä tavaraa kolmeen drop bagiin ja tankata pizzaa. Aloin nukkumaan jo ysin jälkeen ja sainkin unen päästä kiinni lähes heti. Aamulla kunnon aamupala ja tapasin kasilta Tukholmalaisen juoksututtuni Peterin (joka lopulta voitti koko kisan), jonka veljen kyydissä ajettiin vajaa tunti Ystadiin. Pelipaikoilla alkoi olla jo vilinää ja juoksijat tekivät viimeisiä valmisteluja. Startti oli klo 10 ja lämpöä oli jo tuolloin 25c. Päivästä oli tulossa kuuma ja mittarin piti nousta lähelle kolmea kymmentä päivän aikana.

Drop bagit valmiina

GAX:n reitti seurasi Österlen -vaellusreittiä 161km mittaisen kierroksen ja sen piti olla hyvin merkattu. Luin useamman kisaraportin aikaisemmista kilpailuista ja lähes kaikissa oli juostu enemmän tai vähemmän harhaan. Kaiken muun lisäksi reitillä pysyminen huolestutti kovasti. Latasin kelloon ja puhelimeen kisareitin ja toivoin, että saan niistä apua. Startissa oli todella leppoisa tunnelma ja meitä lähti matkaan st. Knutsin torilta yhteensä n.70 juoksijaa. Alussa vauhti oli rauhallista ja kukaan ei lähtenyt kauhean kovaa liikkeelle. Aluksi juostiin hetki Ystadin katuja ja sen jälkeen siirryttiin sorateille. Reitti oli alussa todella hyvin merkitty ja edessä näkyi koko ajan joku juoksija. Suurimmalla osalla juoksijoita oli mukana oma huolto ja monella ei ollut paljoakaan tavaraa kannossa. Itsellä oli startissa 2x 0,5l vesipulloa ja 2x 0,5l Poweradea.

Hevoskuiskaaja

 Ensimmäinen huoltopiste oli 43km kohdalla ja vielä tässä vaiheessa ei ollut mitään ongelmia. Missään vaiheessa ei ollut mitenkään erityisen jano ja kulutin juomani tasaisesti ensimmäisellä etapilla. Olin kuitenkin edennyt jo melkein viisi tuntia ja missään vaiheessa ei ollut yhtään kusihätä. Tämä alkoi huolestuttamaan ja huollossa join paljon nestettä. Kantoon taas samat nesteet kuin startissa ja täydennystä eväisiin drop bagistä. Huollosta lähdettyäni maha oli niin täysi, että juoksusta ei meinannut tulla oikein mitään ja väliin oli aina pakko ottaa kävelypausseja. Kuuden tunnin jälkeen ei edelleenkään ollut kusihätä ja yritin väkisin koittaa kusta. Neste oli tummaa ja väri oli violetti. En ollut väristä huolissani koska minulla on ollut yleensä tapana juoda ennen kisaa paljon punajuurimehua, mutta nesteen tummuus alkoi huolestuttamaan. Hidastin reippaasti vauhtia ja aloin juomaan paljon enemmän nestettä.

Muiden juoksijoiden huoltotiimit koituivat pelastukseksi tässä vaiheessa ja täytin aina pullot kuin pystyin. Päivän kaikista kuumimpina hetkinä oli mahtavaa saada huoltotiimeiltä jääpaloja, joita jemmailin muun muassa lippiksen alle ja paidan sisään. 60km kohdilla pannutin omaa kömpelyyttäni helpolla metsäpätkällä ja kaatumisen johdosta vasen takareisi ja oikea etureisi kramppasivat samaan aikaan ja meni hetki, että pääsin taas liikkeelle. Olin ottanut liian vähän myös suoloja ja kramppien jälkeen otin pari suolatablettia. 79km kohdalla oli seuraava huolto ja siellä jatkoin nestetankkausta sekä söin myös annoksen perunamuussia ja nakkia. Maku oli taivaallinen. Drop bägistä löytyi myös Red Bull, pähkinäsekoitusta ja liitulakuja. Juuri ennen minua lähti huollosta kaksi juoksijaa ja sain kuulla, että he olivat sijoilla 4 ja 5. Kisaa johtava oli kuulemma ollut huollossa sen verran huonossa hapessa, että hänen maalinpääseminen tuntui todella epävarmalta.

Rannalla menoa

Lähdin puolenvälin huollosta energiatasot korkealla ja hyvillä mielin. Lämpötila oli laskenut hieman ja viimeinen puolikas seurattiin rannan tuntumaa takaisin Ystadiin. Edelleenkään ei ollut suuremmin kusihätä ja aina välillä koitin väkisin tirauttaa muutaman tipan ja tarkkailla nesteen tummuutta. Kusi alkoi hieman kirkastumaan, mutta edelleen huolestutti kusen vähäinen määrä. Eteneminen tuntui hyvältä ja n.90km kohdilla sain kiinni 4 ja 5 sijoilla olleet juoksijat juuri ennen kisan jyrkimmän nousun alkua. Tunkattiin mäki yhdessä ylös ja se tuntui meille kaikille todella raskaalta. Mäen päällä kaksikko jäi puhaltelemaan hetkeksi ja lähdin yksin juoksemaan mäkeä alas. Sain kuulla myös, että kisaa johtanut oli lopettanut ja olin kiinni kolmossijalla. Olo oli kuin Limitless -leffan päähenkilöllä ja kerkesin jo maalailemaan päässäni kaikenlaisia sankaritarinoita. Energiat kuitenkin loppuivat kuin seinään reilu sadan kilsan jälkeen ja ei mennyt kauaakaan kuin tuttu kaksikko painoi ohi. Lähdin kuitenkin vielä peesiin ja parin kilsan jälkeen pääsin taas ohittamaan kaksikon.

110km tienoilla katkesi oma selkäranka ja meno siirtyi lähes kokonaan kävelyksi. Kaksikko oli tässä vaiheessa taas ohittanut ja enää ei ollut motivaatiota lähteä mukaan. Aloin laskeskelemaan, että tätä vauhtia loppumatkaan kuluu n. 10h ja tämä ei kauheasti nostanut mielialaa. Ainoa positiivinen asia oli se, että vauhdin hiljentyessä alkoi myös tulemaan kusihätä ja nesteen väri oli muuttunut täysin kirkkaaksi. Loppumatkasta pysähdyin kuselle aina suunnilleen puolen tunnin välein. Muistelin, että huollot olivat n. 40km välein ja seuraavan huollon tulisi olla 120km kieppeillä. Olin edennyt 116km kun kysyin yhden juoksijan huoltotiimiltä, että koska on seuraava huolto. Odottelin vastaukseksi n.5km, mutta sainkin vastaukseksi 15km. Meinasin haukkua huoltohenkilön pystyyn, mutta päätin pitää mölyt mahassani. Tunnin sijaan matkaa olikin lähes kolme tuntia seuraavaan energiatäydennykseen…

Puolen välin huollosta lähti klo 20:00 Full Moon Race (FMR) ja heillä oli matkana 80km. Pikamatkalaisia tuli ohitse tasaisesti ja he antoivat mukavasti kannustusta. Päädyin kävelemään yhden FMR juoksijan kanssa 12km ennen viimeistä huoltoa. Tämä 12km edettiin kovassa rantahiekassa täydenkuun paistaessa. Etäällä iskevät salamat ja mylvivä ukkonen tuntuivat satumaisilta. Olosuhteet olisivat olleet täydelliset juosta, mutta kiinnostus oli täysin nollissa. Ajattelin, että kiva edes kävellä jonkun kanssa samaan aikaan ja rupatella ajan kuluksi. Tälläkään juoksijalla ei ollut paras päivä ja hän oli päättänyt luovuttaa seuraavassa huollossa. Kymppi ennen huoltoa kaveri päätti kuitenkin koittaa miltä hölkkä tuntuu ja tässä vaiheessa toivottelin vaan lycka till. Ajattelin kuitenkin itsekin koittaa ottaa muutaman hölkkäaskeleen ja hämmästyksekseni pystyinkin jatkamaan juoksemista. Tästä n. kilometri niin ohitin uuden tuttavani ja sanoin, että jatkan hölkkää niin pitkään kuin pystyn. Mieli alkoi taas hieman kirkastumaan ja aloin jo odottaa innolla viimeistä huoltoa ja kunnon energiatankkausta. Pari kilsaa ennen vikaa huoltoa alkoi hieman ripottelemaan vettä ja se tuntui virkistävältä.

Saavuin viimeiseen huoltoon aamu kolmen jälkeen. Huollossa istahdin alas ensimmäistä kertaa kisan aikana ja nautin loistavasta palvelusta. Söin yhden kuuman kupin, sipsiä, suolapähkinöitä, karkkia ja join Red Bullin sekä colaa. Vaihdoin tuoreeseen otsalamppuun ja laitoin kuivan paidan päälle. Huollosta ei ollut mikään kiire lähteä sillä edessä olevat juoksijat olivat n.50min päässä ja takana tulevat n.40min päässä. Tässä vaiheessa ei muutenkaan ollut enää sijoituksella mitään väliä ja halusin vain selviytyä kunnialla maaliin. Huollosta lähdettyä oli taas energiatasot korkealla ja elättelin toiveita vahvasta lopetuksesta. 100m huollon jälkeen alkoi satamaan kaatamalla ja kaivoin repusta sadetakin. Tuntui mahtavalta juosta vesipisaroiden piiskatessa valokeilassa. Juokseminen kuitenkin loppui parin kilsan kuluttua koska sadevesi meni lopulta myös nivusiin ja siellä olevat hiertymät kirvelivät sen verran ikävästi, että vaihdoin taas kävelyyn.

Auringonnousu toi melkein hymyn naamalle

Loppumatka meni hissukseen pitkälti kävellessä ja ajoittain lyhyitä hölkkäpätkiä ottaessa. Reitti seurasi pitkän matkaa rantaviivan tuntumassa lehmien, hevosten ja lampaiden seassa. Auringon nousu nostatti mielialaa, vaikka se ei mitenkään näkynyt vauhdissa. Lopussa mentiin aika paljon pehmeässä rantahiekassa ja kengissä ollut hiekka alkoi hiertämänään ikävästi. Viimeisellä muutamalla kilometrillä alkoi olemaan ihmisiä kaduilla ja tuntui mahtavalta nähdä kaukaa Ystadin kirkko, joka oli aivan maalin kupeessa. Viimeiselle muutamalle sadalle metrille löytyi jostain virtaa ja pystyin vielä juoksemaan maaliin. Pääsin maaliin ajassa 22:36 ja sijoitus oli viides miehissä. Olin todella tyytyväinen, että pääsin lopulta maaliin kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Ruuhkaa polulla

Ansaittu vyönsolki

 Maalialueella söin ja join kaikkea mitä pystyin samalla kun kannustimme maaliin juoksijoita. Otin yhdeltätoista junan takaisin Malmöhön ja junassa iski todellinen väsy ja nukahdin ainakin viisi kertaa tunnin junamatkalla. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä lähes 30 tuntia ja kuin ihmeen kaupalla osasin jäädä pois junasta oikealla pysäkillä. Mälmössä menin ensin ottamaan puiston penkille puolen tunnin tehonokoset ja sen jälkeen menin käymään suihkussa samassa hotellissa, jossa yövyin pe-la yön. Suihkun jälkeen oli todella raikas olo ja kunnon lounaan jälkeen suuntasin lentokentälle ja lensin illaksi kotiin.

Jälkeenpäin ei voi olla kuin todella tyytyväinen suoritukseen ja juoksu meni valmistautumiseen nähden yläkanttiin. Vähäiset pitkät lenkit eivät valmistautuneet kehoa käyttämään tehokkaammin rasvaa energiana ja meno tyssäsi aina kun hiilarivarastot tyhjenivät. Monessa kohtaa keho suorastaan huusi nopeita hiilareita, mutta en saanut kurkusta alas geelejä tai muuta makeaa. Ensimmäistä kertaa minulla oli ongelmia nestetasapainon kanssa ja kuuma keli opetti paljon nestetankkauksesta. Varustepuoli toimi hyvin ja kenkinä minulla oli läskipohjaiset Altra Torin 3.0 asfalttisoturit, Compressportin trail sukat sekä pohje- ja reisikompressiot. Vaihdoin ainoastaan kaksi kertaa kuivan t-paidan päälle ja puolessa välissä lippis vaihtui otsapantaan ja lamppuun. Pahimmat hiertymät tulivat nivusiin ja varpaat säilyivät yllättävän hyvin. En eksynyt kertaakaan reitiltä ja tästä voi kiittää kelloon lataamaani karttaa.

Minulle jäi hieman kaksijakoiset fiilikset GAX:sta. Kisan ilmapiiri ja kaikki järjestäjätahon vapaaehtoiset olivat loistavia. Muiden juoksijoiden huoltotiimit kyselivät aina vointia ja olivat valmiina auttamaan. Reitin jälkimmäinen puolisko oli suurimmalta osalta todella kaunista reittiä rantaviivan tuntumassa. Ensimmäinen puolikas taas oli pitkälti asfalttia tai soratietä ja ainoastaan ajoittain mentiin metsässä. Minulle jäi tuntuma, että n. puolet koko reitistä oli asfalttia tai soratietä. Juoksu tuntui alussa todella monotoniselta ja yritin pitää tasasin väliajoin kävelypausseja sekä ottamaan reippaampia juoksuaskelia loivissa alamäissä juoksurytmin muuttamiseksi. Reitillä ei ollut juurikaan teknisiä osuuksia, mutta varsinkin loppupuolella rannan pehmeä hiekka tuntui raskaalta. Kellon mukaan koko reitillä tuli nousua yhteensä 1395m. Palautuminen on mennyt paljon nopeammin kuin aikaisempien kahden sata mailisen jälkeen ja yhden totaali huilipäivän jälkeen pystyin jo hieman hölkötellä juoksurattaiden kanssa. Nyt vielä hieman huilia ja kohta pitäisi alkaa etsimään vauhtia koneesta ja alkaa valmistautumaan toden teolla New Yorkin maratonille joka on 4.11.