Täby Extreme Challenge 100 miles

Startti ensimmäiseen sata mailiseeni oli lauantaina 22.4. klo 10:00 ja menin jo perjantaina töiden jälkeen Täbyyn, josta olin varannut Scandicista huoneen. Pe illalla oli Scandicissa yhteinen buffa, johon oli ilmoittautunut kolmisen kymmentä juoksijaa. Buffan yhteydessä saimme kuulla erittäin kovan Ruotsalaisen ultrajuoksija, Johan Steenin inspiroivan tarinan siitä, että miten hän aloitti juoksemisen sekä hänen huimasta Trans Pyreneen kisasta. Perjantai eteni leppoisasti koko ajan pienessä ähkyssä ja sain unen päästä kiinni kymmenen jälkeen.

Nukuin yön yllättävän levollisesti ja nousin sängystä seitsemän jälkeen. Kunnon aamupalan jälkeen kerkesi vielä hetken pötkötellä sängyssä ja kisapaikalle menin hakemaan lappua ysin jälkeen. Olo oli todella hermostunut, mutta toisaalta myös aika levollinen koska en edes keksinyt mitään tekosyytä, että mikä voisi olla pielessä. Edessä oli 14 kierrosta 11,5km baanaa ja nousua tuli aina 162m per kierros. Kierroksella oli vaihtelevasti asfalttia, soratietä, kuntorataa sekä metsäpolkua. Samaan aikaan oli myös 50 mailin startti ja jäin tarkoituksella hieman taka-alalle, jotta sain lähteä heti alusta omaa rauhallista tahtia liikkeelle. Strategiani oli lähteä juoksemaan samalla tyylillä kuin normaalisti 50 mailin kisassa, mutta pari napsua rauhallisemmin. Alusta asti kaikki mäet kävellen (kisan edetessä ”mäen” määritelmä muuttui ja myöhemmin pienet nyppylätkin sai luokitukseksi mäen).

Huoltoteltta

Kannossa oli Inovin juoksureppu kahdella 0,5l pullolla ja repun taskuissa oli energiaa eri muodoissa. Huoltoteltta oli aina kierroksen lopussa ja silloin oli mahdollisuus myös täydentää varastoja. Tarkoitus oli käyttää mahdollisimman vähän aikaa huoltoteltassa ja täydentää varastoja aina ainakin kahdelle kierrokselle. Ekat pari kierrosta meni käsijarru pohjassa ja yrittäen pitää vauhti maltillisena. Kierroksien aikana sain kulutettua aikaa laskemalla eri skenaarioita keskivauhdeista tyyliin ”kahden kierroksen jälkeen keskivauhti on n.6:30/km ja jos vauhti tippuu kierroksella 10s/km niin 50 mailin väliaika on n. xx:xx ja sen jälkeen on n. xx:xx aikaa toiselle 50 mailille, jotta kerkän maaliin 30h aikarajan puitteissa. Juoksu tuntui todella kevyeltä ja tein uudet laskelmat jokaisen kierroksen alussa. Lisäksi kierroksen lopussa mietin aina, että mitä yritän syödä/juoda seuraavalla kierroksella ja tarvitseeko tehdä täydennyksiä.   

Pidin ennen kisaa kuuden viikon kofeiini paaston ja kisan aika alussa kehittelin päässäni tästä hyvän porkkanan kisaa varten. Päätin, että 7 kierroksen jälkeen (puoliväli) palkitsen itseni ensimmäistä kertaa kofeiinilla Red Bullin muodossa ja sen jälkeen joka kierrokselle mietin uuden palkinnon. Tämä toimikin hyvin ja kierrokset täyttyivät lähes huomaamatta kun oli jotain mitä odottaa. Sain pidettyä yllättävän hyvin vauhtia yllä vaikkakin vauhti hiljeni hieman joka kierroksella. Keskisyke oli sama ensimmäisen ja 7 kierroksen jälkeen. Ylitin puolen välin alle yhdeksässä tunnissa ja mieli oli korkealla koska eteneminen oli edelleen aika kevyttä. Puolessa välissä nautittu Red Bull antoi myös mukavasti lisävirtaa ja aloin viimeisillä kierroksilla myös juomaan Coca-Colaa ja kahvia. Ensimmäinen kuppi vahvaa kahvia kuuteen viikkoon 8 kierroksen jälkeen maistui taivaalliselta.

Kierroksella 9 piti ottaa otsalamppu käyttöön. Ensimmäiset 10 kierrosta meni hyvää vauhtia ja 20h alitus tuntui vielä realistiselta. 11 kierroksella kuitenkin meno hidastui merkittävästi kun reisistä loppui paukut. Ruokahalu hävisi myös samalla kierroksella ja loppu kisa menikin sitten väkisin syöden/juoden vaikka oksetti. Kierros 12 oli kaikista tuskaisin henkisesti koska matkaa oli vielä paljon jäljellä ja eteneminen yössä muistutti lähinnä kävelyn, linkkaamisen, hiipimisen ja hölkän sekoitukselta. Ajatus kävi myös aika hitaalla ja numeroleikit alkoivat olla aivan liian haastavia. Baana oli tässä vaiheessa jo sen verran tuttu, että keskityin vain muistelemaan, että mihin suuntaan seuraavaksi pitää kääntyä. Yöllä lämpotila laski nollan tuntumaan ja vauhdin hiljentyessä alkoi tulla ajoittain myös hieman kylmä. Viimeisen kolmen kierroksen huollosta piti ottaa mukaan lämpimämmät hanskat ja buffi, mutta aivot kävivät sen verran hitaalla, että unohdin aina lisälämmikkeet. 13 kierros oli hieman mukavampi koska ensimmäisen sata mailisen läpäisy alkoi tuntumaan jo todella realistiselta. Kierroksen lopussa otsalampun akku alkoi olla sen verran himmeä, että näkyvyys oli vain muutama metri. Vara-akku oli rintataskussa, mutta sormet olivat sen verran jäässä, että akun vaihtaminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä.

Silloin kun näkyvyys oli vielä hyvä

Vikaa kertaa huoltoteltassa istahdin ensimmäistä kertaa alas kisan aikana ja ajattelin, että yritän tankata jotain lämmintä syötävää/juotavaa jotta energiatasot hieman nousisivat ja ehkä täten vika kierros menisi helpommin. Tarkoitus oli istua hieman pitempi tovi, mutta tukholmalainen juoksututtavani Marcus oli myös lähdössä vikalle kierrokselle, niin päätin liittyä hänen matkaansa. Vikalla kierroksella ei tarvinnut enää otsalamppua ja oli mukavaa jutella kunnolla jonkun kanssa ensimmäistä kertaa kisan aikana. Saimme hyvin tsempattua toisiamme ja eteneminen tuntui olosuhteisiin nähden määrätietoiselta. Viimeiset muutama kilometri meni hymyillen ja viimeisen mäen päällä pysähdyin hetkeksi nauttimaan. Mäen päältä näkyi maali ja edessä oli enää muutama sata metriä loivaan alamäkeen. Maalissa olo oli onnellinen ja tyhjä. Loppuaika oli 21:15:28 ja sijoitus 15. Koko kisa meni todella yläkanttiin ja en olisi ikinä uskonut näin hyvään kisaan.

Palkintona toimi vyönsolki

Sijoitus nousi tasaisesti ensimmäisen 10 kierroksen aikana koska pystyin pitämään tasaista vauhtia ja minimoimaan ajan huoltoteltassa. Vatsa toimi todella hyvin vaikka pelkäsin hieman, että kahvi tulee sekoittamaan sen. Luulen, että ruokahalun loppumiseen vaikutti eniten se, että söin liian vähän kunnon kiinteää ruokaa. Neljän tunnin välein oli aina tarjolla jotain kiinteää ruokaa (ekaksi perunamuusia ja lihapullia, sitten burgereita ja ranskalaisia, sitten pizzaa, sitten vohveleita ja lopuksi riisipuuroa). Oma ajoitukseni näihin oli todella huono ja tulinkin yleensä huoltotelttaan siinä vaiheessa kun jäljellä oli vain ainakin tunnin seisseet kylmät jämät. Lopulta söin ainoastaan vähän perunamuusia lihapullilla ja ennen vikalle kierrokselle lähtemistä yhden kylmän palan pizzaa.

Sää oli 0-7 asteen välillä ja pääosin loistava, vaikka välillä tuulikin kylmästi sekä satoi rakeita tai vettä. Varustuspuoli toimi todella hyvin ja minun ei tarvinnut kisan aikana vaihtaa tai lisätä vaatteita eikä vaihtaa kenkiä. Yllä oli tuulen ja veden pitävät Salomonin housut ja Inovin takki. Takin alla Woolpowerin pitkähihainen merinovillainen paita. Jalassa oli Inovin hieman paksummat sukat ja yli tuhannella kilometrillä sisäänajetut Hokan Challengerit. Olin kisaviikolla ostanut uudet Altran Torin kengät ja meinasin lähteä niillä liikenteeseen koska ne tuntuvat niin hyviltä jaloissa. Päätin kuitenkin aloittaa Hokilla ja tarkoitus oli vaihtaa Altroihin jos jalkapohjat olisivat kipeytyneet liian paljon. Jalkapohjat kestivät kuitenkin todella hyvin ja varpaisiin ei edes tullut yhtään rakkoa. Olin ennen kisaa huolissani vaivasenluistani, jotka olivat aina välillä ilmoitelleet itsestään, mutta Hokissa oli sopivasti kulunut molemmista kengistä puhki sisäosan kangas joka antoi enemmän vapaata tilaa vaivasenluille. Kisan aikana tuli tosin potkittua varpaat useaan kertaan kiviin, juuriin sekä kantoihin ja tästä seurauksena varpaat olivat aika hellänä. Maanantaina piti tehdä töiden jälkeen kuumennetulla klemmarilla reikä oikean jalan isovarpaan kynteen, jotta pahimmat paineet pääsivät nesteen muodossa pihalle.

Päivällä ja illalla oli reitillä todella hyvä kannustus ja reitti meni myös ajoittain asuinalueiden lävitse jossa paikalliset olivat pystyttänet omille pihoillensa reitin varteen huoltopisteitä, joista sai kaikkia kivoja herkkuja. Läheisiltä tulleet tsemppausviestit antoivat myös mukavasti lisävirtaa. Missään vaiheessa kisaa ei edes käynyt mielessä keskeyttäminen ja vaikkakin aivot olivatkin lopussa aika mureat, ei kuitenkaan ollut yhtään unelias olo. Olin kotona yhdentoista pintaan sunnuntaina ja yritin nukkua muutaman tunnin ja sen jälkeen olla hereillä iltaan asti. Nukahdin hetkessä, mutta heräsin tunnin kuluttua todella pirteänä ja nälkäisenä. Loppupäivä meni leppoisasti pitkälti vaaka-asennossa ja menin nukkumaan jo ennen kasia. Maanantaina heräsin ilman herätyskelloa puoli kuudelta pirteänä ja kankeana. Poikien tarhaan vieminen oli varmasti koomisen näköistä sivustakatsojilla ja varsinkin rappuset olivat todella tuskaisia. Tiistai aamuna olo oli edelleen jäykkä, mutta hetken liikkumisella paikat tuntuivat jo vetreytyvän.

Mikä sitten toimi ja mikä ei? Kofeiini paasto toimi todella hyvin ja tuntuu, että se auttoi varsinkin mentaalipuolta. Uskon, että jos olisin ollut juomatta kaljaa kuusi viikkoa, jopa tölkillinen taskulämmintä Karjalaa olisi antanut Red Bull maiset siivet selkään (tämä ei ole mikään Hartwallin myyntipuhe). Jalkapohjat kestivät todella hyvin koko kisan ja uskon, että eniten tähän auttoi se, että koitin ennen kisaa tehdä konttorilla enemmän töitä seisten ja juoksin myös aikaisempaa enemmän lyhyitä lenkkejä minimalistisilla kengillä. Huoltoteltassa oli vedenkeitin ja pikakeitot tai nuudelisetit olisivat maistuneet yöllä. Ensi kisaan pitääkin varata jotain omaa sapuskaa. Treeni puolella tarvitsen lisää jerkkua reisiin ja paljon lisäkilometrejä vyön alle. Varustepuolella on alkanut löytyä omat suosikki varusteet kelien mukaan ja kengissä tulen varmaan siirtymään pikkuhiljaa Altran hieman leveämpi lestisiin kenkiin.

TEC toimii Pohjoismaiden ainoana Western States 100 miles -juoksun ”qualifying” -kisana ja läpipääsystä saa yhden arvan seuraavan vuoden kisan arvontaan. Ajattelin siis pistää arvan vetämään yhteen legendaarisimmista ultrajuoksukisoista. 2017 kisaan yhdellä arvalla oli 2,5% mahdollisuus päästä mukaan, joten todennäköisyydet eivät ole puolellani. Mahdollisuudet tosin kasvavat vuosi vuodelta ja arpojen määrä kasvaa vuosittain eksponentiaalisesti jos on suorittanut peräkkäisinä vuosina vähintään yhden ”qualifying” -kisan (2 vuosi = 2 arpaa, 3 vuosi = 4 arpaa, 4 vuosi = 8 arpaa jne aina seitsemänteen vuoteen asti jolloin saa 64 arpaa ja lähes varman pääsyn jos on aikaisempina vuosina käynyt huono tuuri). Nyt pari viikkoa kevyttä liikkumista ja 20.5. mahdollisesti 54km juoksu Lidassa jos palautuminen sujuu hyvin. Seuraava isompi tavoite on syyskuussa Black River Runnissa ja sieltä lähdetään hakemaan seuraavaa sata mailista.

Valmistautuminen TEC:

Sandsjöbackan jälkeen palautuminen sujui vauhdilla, mutta päätin kuitenkin ottaa pari viikkoa todella rauhallisesti lähinnä useasta työreissusta johtuen. Lisäksi käytiin poikain kanssa vielä Virossa ”virkistäytymässä” ja helmikuun alussa piti alkaa taas juoksentelemaan tiiviimmin. Toisin kuitenkin kävi koska sain flunssan, mahataudin ja kurkkukivun. Helmikuun puolessa välissä pääsin taas juoksun makuun ja silloin alkoi kunnon valmistautuminen.

Tarkoitus oli nostaa viikkoannos aika nopealla aikavälillä sadan kilsan tuntumaan ja siinä onnistuinkin kohtalaisen hyvin vaikkakin viikkojen väliin tuli paljon heittoja lähinnä työreissuista johtuen. Maaliskuussa olikin jo ihan tekemisen meininki päällä ja tuli myös juostua pari kovempaa viikkoa (147km & 152km / viikko). Olimme varanneet Islannin loman maalis-huhtikuun vaihteeseen ja kuormittavin viikko oli sijoitettu juuri reissua edeltävälle viikolle.

Viikkokohtaiset liikkumiset:

Viikko 7: 7h 32min liikuntaa & 71km juoksua

Viikko 8: 15h 27min liikuntaa & 147km juoksua

Viikko 9: 8h 32min liikuntaa & 79km juoksua

Viikko 10: 10h 29min liikuntaa & 110km juoksua

Viikko 11: 8h 26min liikuntaa & 77km juoksua

Viikko 12: 15h 43min liikuntaa & 152km juoksua

Maaliskuun menemiset

Oppikirjoissa suositellaan määrien nostamista 10%:lla viikossa, mutta se ei ihan onnistunut tällä kertaa. Treenaamiseen en tehnyt mitään suurempia muutoksia, mutta kilometrimäärien nostattamiseksi otin enemmän arkisin mukaan aamulenkkejä kotoa juna-asemalle. Töissä aloin myös tekemään huomattavasti enemmän seisten töitä ja muutenkin välttelemään turhaa istuskelua. En tiedä oliko tästä mitään suurempaa hyötyä mutta huomasin ainakin, että alkuun pitkään seisominen otti jalkapohjiin ja jo parissa viikossa jalkapohjat alkoivat kestämään paljon paremmin. Helmikuun puolivälissä tuli aloitettua myös pisin putki jossa tarkoituksena oli kävellä päivässä vähintään 15.000 askelta. Tämä putki kesti 46 päivää.

Ruokapuolella en ole tehnyt mitään muutosta, mutta juomapuolella jätin kaikki kofeiinipitoiset juomat pois kuusi viikkoa ennen kisaa. Normaalisti juon kahvia sen viisi kuppia päivässä ja energiajuomaakin kuluu aina silloin tällöin. En kuitenkaan koe saavani näistä tarvittavaa piristystä ja kofeiinipaastolla onkin tarkoitus herkistyä taas kyseiselle aineelle. Tuleva kisa on ensimmäinen jossa tulee oltua liikkeellä todennäköisesti yli vuorokausi putkeen ja toivomuksenani olisi saada kisassa kofeiinista tukea kun alkaa askel painamaan kunnolla. Riskinä tietenkin on, että pakki menee täydellisesti sekaisin, mutta sen näkee sitten.

Islannissa tuli otettua todella rauhallisesti ja kävin vain kerran kevyellä lenkillä. Nyt on enään vajaa kaksi viikkoa TEC:iin ja viikonloppuna tein viimeisen hieman pidemmän reenin (37 km & 4 h). Nyt on tarkoitus alkaa himmailemaan. Olo on todella luottavainen ja oikeastaan ainoa mikä hieman huolestuttaa ovat vaivaisenluut isoissavarpaissa, jotka ovat aina välillä ilmoitelleet itsestään. Ekalle sata mailiselle on vaikea asettaa mitään konkreettista tavoitetta ajan suhteen ja tietenkin olisi kivaa päästä maaliin 30h aikarajan puitteissa. Paperilla on helppo huudella jopa vuorokauden alitusta, mutta katotaan, että kuinka kovaa todellisuus lyö naamariin ja missä vaiheessa meno muuttuu lopullisesti kävelyksi.