New York City Marathon 2018

Sain muistaakseni helmikuussa tietää osallistumisestani NYC maralle ja asetin tämän heti vuoden pääkisaksi. Vuoden aikana tuli juostua monta eri kisaa 5 kilsasta aina 100 mailiin ja valmistavina kisoina toimi 7 viikkoa ennen juostu Stockholm Halvmarathon ja 5 viikkoa ennen juostu Lidingöloppet. Puolikas meni ilman suurempia ongelmia aikaan 1.26 ja Lidingön mäkinen 30km alle 2.15. Kunto tuntui olevan kova ja asetin New Yorkiin kunnianhimoiseksi A-tavoitteeksi kolmen tunnin alituksen, B-tavoitteeksi uuden ennätyksen (alle 3.13) ja C-tavoitteeksi maaliin pääsemisen. Lidingön jälkeen sain jonkun sitkeän pöpön, joka sotki pahasti loppuvalmisteluja ja jouduin jättämään lähes kaikki laatureenit väliin viimeiseltä muutamalta viikolta.

Saavuin New Yorkiin torstai-iltana ja perjantaina kävin lyhyellä lenkillä aamupalan jälkeen. Otin muutaman spurtin lenkin aikana ja kaikki tuntui todella hyvältä. Perjantaina kävin myös expossa kiertelemässä ja päivän aikana tuli käveltyä reilu 20.000 askelta. Lauantaina tapasin aamupalalla muita Norwegianin juoksijoita ja he suuntasivat expolle aamiaisen jälkeen. Itse menin takaisin hotellihuoneeseen lepäilemään ja seuraavana oli ohjelmassa UNICEF:n lounas, johon oli kutsuttu kaikki 75 hyväntekeväisyysjuoksijaa. Lounaan jälkeen taas hotellille huilaamaan ja tankkaamaan. Illalla käytiin vielä Norwegianin porukan kanssa syömässä pastat läheisessä Italialaisessa ravintolassa. En ole koskaan ottanut noin iisisti ennen maratonia ja oli mielestäni täysin valmis huomiseen urakkaan!

Perjantain aamuhölkkä

Siirtyminen starttiin Staten Islandille on oma hulabaloonsa ja meitä suositeltiin jo ilmoittautumisen yhteydessä varaamaan paikan UNICEF -bussista, joka veisi meidät vaivatta lähtöalueelle. Hotellimme oli Manhattanin eteläkärjessä ja bussit lähtivät Central Parkin eteläiseltä puolelta 5:30. Lähdimme hotellilta varmuuden vuoksi jo 4:30 ja täten heräsin jo 4:00. Herääminen ei tuottanut mitään vaikeuksia koska sain unen päästä kiinni jo yhdeksän aikaan. Meille oli luvattu aamupala hyväntekeväisyyskylässä ja aikaakin piti olla kaikilla ruhtinaallisesti. Minulla oli matkalle varattuna vain yksi banaani ja muutama desi Getoradea. Bussimme lähti lopulta liikkeelle vasta kuuden jälkeen ja matka starttiin kesti lopulta yli kaksi tuntia! Perille päästyämme oli aivan hirveä nälkä ja päätä särki koska en ollut saanut vielä aamukahvia. Turvatarkastuksessa meni vielä oma aikansa ja aamupalalle pääsin n.8:30. Aamupala oli erittäin vaatimaton ja join pari kuppia kahvia ja söin puolikkaan beigelin ja muffinssin. Minun piti alkaa siirtymään lähtöalueelle 8:50.

Kisavarustus

 Lähtö oli porrastettu 4 aaltoon ja jokaisessa aallossa oli useampia lähtökarsinoita. Pääsin lähtemään ekassa aallossa ja toisessa lähtökarsinassa, joten lähtökohdat olivat otolliset. Keli oli täydellinen +9-13 asteen välillä ja aurinkoista. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Meitä suositeltiin ennen juoksua valitse

maan ”post-race-poncho” ja tämä tarkoitti sitä, että maalissa pääsisimme pois maalialueelta jopa tunnin nopeammin koska meidän ei tarvitsisi odotella pussukoitamme. Tämä myös tarkoitti sitä, että jätin esim. puhelimen suosiolla hotellille ja päällä oli ainoastaan kisa vaatteet + vanha lämmin fleece, joka meni hyväntekeväisyyteen ennen starttia. Startissa oli ison urheilujuhlan tuntua ja kylmät väreet tulivat, kun ennen lähtölaukausta kuultiin USA:n kansallislaulu. 9:50 kanuuna saattoi meidät matkaan.

Paukusta reippaasti liikkeelle ja lähtö oli isolta sillalta, jossa tuli heti ekalla 1,5km matkalla 50m nousua. Seuraava 1,5km mentiinkin sitten alamäkeen ja kolmas kilsa meni aikaan 3:53. Minulla oli tarkoitus pitää ensimmäisellä puolikkaalla alle 4:10 keskivauhtia ja näin minulla kertyisi pari minuuttia säästöön toiselle puolikkaalle kolmen tunnin alitusta silmällä pitäen. Eka kymppi meni suunnitelmien mukaan ja olin reilu minuutin edelle tavoitteessa. Jaloissa alkoi kuitenkin jo tuntumaan toisella kympillä ja puolessa välissä alkoi päässä soimaan Jore Marjarannan – Pahat pojat elokuvasta tuttu ”Haaveet kaatuu”, kun 3 tunnin jänikset kipittivät ohitse aivan liian keveällä jalalla. Ei ollut toivoakaan lähteä roikkumaan jäniksien perässä ja A-tavoite lensi lähimpään Brooklynin viemäriin. Sain kuitenkin pidettyä kohtuullista vauhtia yllä ja tyydyin vain juoksemaan uuden ennätyksen.

22-23 km tienoilla alkoi vatsa kramppailemaan ja juokseminen tuntui todella tuskaiselta. Queensboron silta 25km kohdilla oli toinen isoimmista silloista ja siinä hyytyi täysin vauhti. Kolmen kympin kohdilla olin vielä reilusti ennätystäni edellä mutta tuolloin aloin tuntemaan ensimmäistä kertaa orastavia kramppeja jaloissa. Otin kerralla kaksi geelia ja muutenkin yritin tankata 3km välein olleilta huoltopisteiltä enemmän urheilujuomaa. 35km kohdilla leikkasi vasen pohje kiinni ja pakollisen pysähdyksen vaikutuksesta oikea pohje kramppasi myös. Koskaan ei ole aikaisemmin krampanneet jalat noin pahasti ja pelkäsin oikeasti, että matka tyssäsi tähän. Pienen venyttelyn jälkeen pystyin kuitenkin jatkamaan matkaa, mutta kaikki lihakset jaloissa olivat aivan pingottuneina. Tuntui kun olisi pelannut Venäläistä rulettia ja arvuuttelin, että kramppaako seuraavaksi jalkapohjat, pohkeet, etureidet vai takareidet. Viimeinen seitsemän kilometriä tuntui ikuisuudelta ja muutamaan kertaan oli pakko pysähtyä venyttelemään. Muutama kilometri ennen maalia piti päästää irti B-tavoitteesta ja siinä vaiheessa mikään ei tuntunut enää miltään ja oli manannut koko juoksuharrastuksen syvimpään helvettiin.

Maalisuora oli massiivinen ja siinä toivoin vain jalkojeni kantavan minut maalilinjan ylitse ilman kramppeja. Ylitin maaliviivan ajassa 3.16.13 ja pysähdyttyäni kramppasi molemmat takareidet. Maalivirkailijat yrittävät turhaan hätistellä minua liikkumaan ja minun piti venytellä varmaan vartti, että pääsin liikkeelle. Paikalla ollessa alkoi tulla kylmä, mutta onneksi sain nopeasti kaulaan mitalin, avaruuslakanan ja lämpimän tuulen sekä veden pitävän ponchon. Maalialueelta oli n. kilsan kävely pois ja matkalla kerkesi jalat kramppaamaan useampaan kertaan. UNICEF oli järjestänyt meille vastaanoton läheiseen hotelliin ja siellä oli tarjolla kaikkea herkkuja. Minulla piti olla lento vielä samana iltana, mutta se olikin myöhässä reilulla puolella päivällä, joten pääsin yöpymään vielä yhden yön New Yorkissa.

Muistona hieno mitali

Nyt on mennyt useampi päivä kisasta ja vieläkin hieman harmittaa kehno aika, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että pääsin edes maaliin asti. Päivän kunto ei ollut lähelläkään kolmen tunnin alitukseen ja tämä tuli ilmi selkeästi myös sykkeestä, joka huiteli 180 tuntumassa koko ensimmäisen puolikkaan. Tähän vielä päälle kehno tankkaus aamulla niin tulos oli mitä oli. New York City Marathon oli kokemuksena aivan mahtava reilun 50.000 juoksijan ja 2,5 miljoonan katsojan ansiosta. En usko, että tulen tosin koskaan enää juoksemaan kyseistä kisaa, sillä maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavimpia kisoja. Kolmen tunnin alitus ei ollut edes lähellä, mutta tulen varmasti vielä joskus koittamaan maagisen rajan alitusta. Näillä näkymin ensi vuonna tulen keskittymään taas enemmän ultrajuoksuihin ja katsotaan 

Ramboll Stockholm Halvmarathon ja Lidingöloppet

Vähän on jäänyt kirjoittelut taas vähemmälle, mutta tässä tulee kisaraporttia viimeisistä juoksuista. 15.9. oli Ramboll Stockholm Halvmarathon ja sinne oli tarkoitus lähteä hakemaan NYC maratonin tavoiteltua kisavauhtia. Fiilikset ennen lähtöä olivat korkealla ja otin heti alusta kiikariin 1:30 aikaan tähtäävät jänikset (~4:15 / km). Alussa oli hieman ruuhkaa ja vauhti oli nykivää. Reilu kilsan jälkeen mentiin myös pitkän tunnelin lävitse ja oli vaikea hahmottaa, että onko vauhti sopiva, koska GPS ei löytänyt signaalia.

Signaalin löydyttyä aloin hieman ihmettelemään kun minulla oli vaikeata saada kiinni jäniksiä vaikka kilometriajat olivat lähellä neljää minuuttia. Ensimmäinen kymppi meni alle 41 minuuttiin ja puolen välin tienoilla sain lopulta jänikset kiinni. Jänikset alkoivat selkeästi himmailemaan ja itse päätin jatkaa samaa vauhtia koska tuntui vielä hyvältä. Loppuun osui vielä pari loivaa nousua, mutta sain hyvin pidettyä tasaista vauhtia yllä. Pääsin maaliin ajassa 1:25:59 ja koko juoksu meni hyvin ilman suurempia murheita. Olin todella tyytyväinen tasaiseen vauhtiin ja vitosien ajat olivat seuraavat: 20:25, 20:21, 20:29, 20:32.

Olen haaveillut New Yorkissa 3 tunnin alituksesta ja tämä puolikas oli hyvä testijuoksu. NYC:n profiili ei ole helpoimmasta päästä ja nousua tulee n.300m. Tukholman puolikkaalla tuli nousua 137m eli aika samoissa mennään. Nyt oli keskivauhtina 4:05 ja NYC:ssä riittäisi 4:15 keskivauhti 3 tunnin alitukseen. Matkaa on tosin puolet enemmän ja vaikeudet tulevat todennäköisesti vasta 30-35km kohdilla.

Tukholman puolikkaan jälkeen lepäilin seuraavan viikon flunssan kourissa ja 29.9. oli vuorossa Lidingöloppet ja 30km maastojuoksua. Tarkoitus oli lähteä hakemaan kovaa pitkistä ja testata samalla hieman henkistä puolta. Asetin nimittäin tavoitteeksi hopeamitaliajan, joka on 2:15. Tämä vaatisi 4:30 keskivauhtia ja tiesin tämän olevan haastava, koska reitti oli täynnä pientä ylä- ja alamäkeä. Nousua oli tulossa reilu 500m. Lidingöloppet on maailman suurin maastojuoksukilpailu ja 30km matkalla oli reilu 11.000 osallistujaa.

Lähdin paukusta aggressiivisesti liikkeelle ja ajatuksenani oli yrittää pitää ensimmäisellä kympillä n. 4:15 vauhtia, toisella kympillä n. 4:30 vauhtia ja vikalla kympillä n. 4:45 vauhtia. Viimeiselle kympille osui kaksi pahinta nousua ja näille oli hyvä säästää hieman alkumatkasta. Tuntui, että alusta asti oli sykkeet tapissa, mutta juoksu tuntui hyvältä. Eka kymppi meni n. 43 minuuttiin ja olin aika hyvin vielä tavoitteessa. Jalka alkoi tosin painamaan sen verran, että oli vaikea enää pysyä 4:30 vauhdissa ja olikin aika lähellä, etten heittänyt pyyhettä kehiin 12 kilometrin kohdilla. Seuraava muutama kilometri olikin sitten hieman helpompaa maastoa ja sain taas kiristettyä vauhtia.

Vikalle kympille lähdettäessä olin vielä parisen minuuttia edelle tavoiteajasta ja koko kroppa huusi hoosiannaa. Lopussa teki monta kertaa mieli luovuttaa, mutta sain pidettyä keskittymisen tavoitteessani. Lopun mantrana oli, että juoksen vaikka väkisin alle 2:15, jotta minun ei tarvitse enää koskaan juosta Lidingöloppettia! Pahimmalle mäelle tultaessa olin 1,5 minuuttia edellä aikataulusta ja tämän varjolla otin mäessä hieman kävelyaskelia. Viimeisellä parilla kilometrillä alkoi takareidet ja pohkeet hieman ilmoittelemaan olemassaolostaan, mutta onneksi ne eivät krampanneet. Viimeinen kilometri oli loivaa alamäkeä ja maalisuoralla oli mahtava fiilis kellon pysähtyessä aikaan 2:14:14.

Lidingöloppet oli kisana aivan uskomaton tapahtuma ja en ole varmaan koskaan antanut itsestäni yhtä paljon kuin mitä tuolla annoin. Sain varmaan jonkun pienen jälkitaudin Lidingöstä ja seuraava viikko menikin taas pitkälti lepäillessä. Nyt on enää vajaa kolme viikkoa NYC:iin ja päivän kunto hieman arveluttaa. Lidingön jälkeen on juoksu tuntunut todella raskaalta ja en tiedä onko palautuminen ollut vain todella hidasta vai onko kehossa jokin virus, joka ei ole täysin puhjennut. Viime viikolla tuli n.120km juoksua ja lauantaina juoksin 32km 5:30 vauhdilla ja sunnuntaina 15km lenkin, jossa 10km alle 4:10 vauhtia. Otan tämän viikon iisisti ja kahdella viimeisellä viikolla koitan hakea hieman taas vauhtia lyhyiden vetojen muodossa. Lennän NYC:iin to 1.11. ja maraton on su 4.11. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta…

GAX 100 miles

28.7. lauantaina juostiin GAX 100 miles ja tässä raporttia siitä. Olen tottunut ottamaan aika iisisti kesälomalla juoksun suhteen ja tänä vuonna piti ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää valmistautua niin hyvin kuin vain kaikilta lomakiireiltäni ehdin. Suomessa lomaillessa tuli juostua ihan kohtalaisesti ja kovin viikko ajoittui muutama viikko ennen GAX:ia. Sain tuolloin kasaan reilu 140km kuudessa päivässä. Valmistautuminen jäi kilometrien valossa kuitenkin todella kauas TEC:n ja BRR:n 100 mailisten valmistautumisista, mutta en ottanut tästä paineita. Tein paljon lyhyitä lenkkejä pisimmän lenkin ollessa ainoastaan 23km. Vedin muutenkin lähes kaikki treenit aivan liian kovaa verrattuna hahmottelemaani tavoitevauhtia silmällä pitäen. Ei siis mikään kauhean optimaalinen valmistautuminen.

Tulin mökiltä myöhään torstai-iltana kotiin ja kävin vielä testaamassa juoksureppua täydessä latingissa ennen nukkumaanmenoa. Perjantai aamuna kamat kasaan ja puolen päivän jälkeen lento Malmöhön. Malmössä oli hyvin aikaa käydä vielä täydentämässä tavaraa kolmeen drop bagiin ja tankata pizzaa. Aloin nukkumaan jo ysin jälkeen ja sainkin unen päästä kiinni lähes heti. Aamulla kunnon aamupala ja tapasin kasilta Tukholmalaisen juoksututtuni Peterin (joka lopulta voitti koko kisan), jonka veljen kyydissä ajettiin vajaa tunti Ystadiin. Pelipaikoilla alkoi olla jo vilinää ja juoksijat tekivät viimeisiä valmisteluja. Startti oli klo 10 ja lämpöä oli jo tuolloin 25c. Päivästä oli tulossa kuuma ja mittarin piti nousta lähelle kolmea kymmentä päivän aikana.

Drop bagit valmiina

GAX:n reitti seurasi Österlen -vaellusreittiä 161km mittaisen kierroksen ja sen piti olla hyvin merkattu. Luin useamman kisaraportin aikaisemmista kilpailuista ja lähes kaikissa oli juostu enemmän tai vähemmän harhaan. Kaiken muun lisäksi reitillä pysyminen huolestutti kovasti. Latasin kelloon ja puhelimeen kisareitin ja toivoin, että saan niistä apua. Startissa oli todella leppoisa tunnelma ja meitä lähti matkaan st. Knutsin torilta yhteensä n.70 juoksijaa. Alussa vauhti oli rauhallista ja kukaan ei lähtenyt kauhean kovaa liikkeelle. Aluksi juostiin hetki Ystadin katuja ja sen jälkeen siirryttiin sorateille. Reitti oli alussa todella hyvin merkitty ja edessä näkyi koko ajan joku juoksija. Suurimmalla osalla juoksijoita oli mukana oma huolto ja monella ei ollut paljoakaan tavaraa kannossa. Itsellä oli startissa 2x 0,5l vesipulloa ja 2x 0,5l Poweradea.

Hevoskuiskaaja

 Ensimmäinen huoltopiste oli 43km kohdalla ja vielä tässä vaiheessa ei ollut mitään ongelmia. Missään vaiheessa ei ollut mitenkään erityisen jano ja kulutin juomani tasaisesti ensimmäisellä etapilla. Olin kuitenkin edennyt jo melkein viisi tuntia ja missään vaiheessa ei ollut yhtään kusihätä. Tämä alkoi huolestuttamaan ja huollossa join paljon nestettä. Kantoon taas samat nesteet kuin startissa ja täydennystä eväisiin drop bagistä. Huollosta lähdettyäni maha oli niin täysi, että juoksusta ei meinannut tulla oikein mitään ja väliin oli aina pakko ottaa kävelypausseja. Kuuden tunnin jälkeen ei edelleenkään ollut kusihätä ja yritin väkisin koittaa kusta. Neste oli tummaa ja väri oli violetti. En ollut väristä huolissani koska minulla on ollut yleensä tapana juoda ennen kisaa paljon punajuurimehua, mutta nesteen tummuus alkoi huolestuttamaan. Hidastin reippaasti vauhtia ja aloin juomaan paljon enemmän nestettä.

Muiden juoksijoiden huoltotiimit koituivat pelastukseksi tässä vaiheessa ja täytin aina pullot kuin pystyin. Päivän kaikista kuumimpina hetkinä oli mahtavaa saada huoltotiimeiltä jääpaloja, joita jemmailin muun muassa lippiksen alle ja paidan sisään. 60km kohdilla pannutin omaa kömpelyyttäni helpolla metsäpätkällä ja kaatumisen johdosta vasen takareisi ja oikea etureisi kramppasivat samaan aikaan ja meni hetki, että pääsin taas liikkeelle. Olin ottanut liian vähän myös suoloja ja kramppien jälkeen otin pari suolatablettia. 79km kohdalla oli seuraava huolto ja siellä jatkoin nestetankkausta sekä söin myös annoksen perunamuussia ja nakkia. Maku oli taivaallinen. Drop bägistä löytyi myös Red Bull, pähkinäsekoitusta ja liitulakuja. Juuri ennen minua lähti huollosta kaksi juoksijaa ja sain kuulla, että he olivat sijoilla 4 ja 5. Kisaa johtava oli kuulemma ollut huollossa sen verran huonossa hapessa, että hänen maalinpääseminen tuntui todella epävarmalta.

Rannalla menoa

Lähdin puolenvälin huollosta energiatasot korkealla ja hyvillä mielin. Lämpötila oli laskenut hieman ja viimeinen puolikas seurattiin rannan tuntumaa takaisin Ystadiin. Edelleenkään ei ollut suuremmin kusihätä ja aina välillä koitin väkisin tirauttaa muutaman tipan ja tarkkailla nesteen tummuutta. Kusi alkoi hieman kirkastumaan, mutta edelleen huolestutti kusen vähäinen määrä. Eteneminen tuntui hyvältä ja n.90km kohdilla sain kiinni 4 ja 5 sijoilla olleet juoksijat juuri ennen kisan jyrkimmän nousun alkua. Tunkattiin mäki yhdessä ylös ja se tuntui meille kaikille todella raskaalta. Mäen päällä kaksikko jäi puhaltelemaan hetkeksi ja lähdin yksin juoksemaan mäkeä alas. Sain kuulla myös, että kisaa johtanut oli lopettanut ja olin kiinni kolmossijalla. Olo oli kuin Limitless -leffan päähenkilöllä ja kerkesin jo maalailemaan päässäni kaikenlaisia sankaritarinoita. Energiat kuitenkin loppuivat kuin seinään reilu sadan kilsan jälkeen ja ei mennyt kauaakaan kuin tuttu kaksikko painoi ohi. Lähdin kuitenkin vielä peesiin ja parin kilsan jälkeen pääsin taas ohittamaan kaksikon.

110km tienoilla katkesi oma selkäranka ja meno siirtyi lähes kokonaan kävelyksi. Kaksikko oli tässä vaiheessa taas ohittanut ja enää ei ollut motivaatiota lähteä mukaan. Aloin laskeskelemaan, että tätä vauhtia loppumatkaan kuluu n. 10h ja tämä ei kauheasti nostanut mielialaa. Ainoa positiivinen asia oli se, että vauhdin hiljentyessä alkoi myös tulemaan kusihätä ja nesteen väri oli muuttunut täysin kirkkaaksi. Loppumatkasta pysähdyin kuselle aina suunnilleen puolen tunnin välein. Muistelin, että huollot olivat n. 40km välein ja seuraavan huollon tulisi olla 120km kieppeillä. Olin edennyt 116km kun kysyin yhden juoksijan huoltotiimiltä, että koska on seuraava huolto. Odottelin vastaukseksi n.5km, mutta sainkin vastaukseksi 15km. Meinasin haukkua huoltohenkilön pystyyn, mutta päätin pitää mölyt mahassani. Tunnin sijaan matkaa olikin lähes kolme tuntia seuraavaan energiatäydennykseen…

Puolen välin huollosta lähti klo 20:00 Full Moon Race (FMR) ja heillä oli matkana 80km. Pikamatkalaisia tuli ohitse tasaisesti ja he antoivat mukavasti kannustusta. Päädyin kävelemään yhden FMR juoksijan kanssa 12km ennen viimeistä huoltoa. Tämä 12km edettiin kovassa rantahiekassa täydenkuun paistaessa. Etäällä iskevät salamat ja mylvivä ukkonen tuntuivat satumaisilta. Olosuhteet olisivat olleet täydelliset juosta, mutta kiinnostus oli täysin nollissa. Ajattelin, että kiva edes kävellä jonkun kanssa samaan aikaan ja rupatella ajan kuluksi. Tälläkään juoksijalla ei ollut paras päivä ja hän oli päättänyt luovuttaa seuraavassa huollossa. Kymppi ennen huoltoa kaveri päätti kuitenkin koittaa miltä hölkkä tuntuu ja tässä vaiheessa toivottelin vaan lycka till. Ajattelin kuitenkin itsekin koittaa ottaa muutaman hölkkäaskeleen ja hämmästyksekseni pystyinkin jatkamaan juoksemista. Tästä n. kilometri niin ohitin uuden tuttavani ja sanoin, että jatkan hölkkää niin pitkään kuin pystyn. Mieli alkoi taas hieman kirkastumaan ja aloin jo odottaa innolla viimeistä huoltoa ja kunnon energiatankkausta. Pari kilsaa ennen vikaa huoltoa alkoi hieman ripottelemaan vettä ja se tuntui virkistävältä.

Saavuin viimeiseen huoltoon aamu kolmen jälkeen. Huollossa istahdin alas ensimmäistä kertaa kisan aikana ja nautin loistavasta palvelusta. Söin yhden kuuman kupin, sipsiä, suolapähkinöitä, karkkia ja join Red Bullin sekä colaa. Vaihdoin tuoreeseen otsalamppuun ja laitoin kuivan paidan päälle. Huollosta ei ollut mikään kiire lähteä sillä edessä olevat juoksijat olivat n.50min päässä ja takana tulevat n.40min päässä. Tässä vaiheessa ei muutenkaan ollut enää sijoituksella mitään väliä ja halusin vain selviytyä kunnialla maaliin. Huollosta lähdettyä oli taas energiatasot korkealla ja elättelin toiveita vahvasta lopetuksesta. 100m huollon jälkeen alkoi satamaan kaatamalla ja kaivoin repusta sadetakin. Tuntui mahtavalta juosta vesipisaroiden piiskatessa valokeilassa. Juokseminen kuitenkin loppui parin kilsan kuluttua koska sadevesi meni lopulta myös nivusiin ja siellä olevat hiertymät kirvelivät sen verran ikävästi, että vaihdoin taas kävelyyn.

Auringonnousu toi melkein hymyn naamalle

Loppumatka meni hissukseen pitkälti kävellessä ja ajoittain lyhyitä hölkkäpätkiä ottaessa. Reitti seurasi pitkän matkaa rantaviivan tuntumassa lehmien, hevosten ja lampaiden seassa. Auringon nousu nostatti mielialaa, vaikka se ei mitenkään näkynyt vauhdissa. Lopussa mentiin aika paljon pehmeässä rantahiekassa ja kengissä ollut hiekka alkoi hiertämänään ikävästi. Viimeisellä muutamalla kilometrillä alkoi olemaan ihmisiä kaduilla ja tuntui mahtavalta nähdä kaukaa Ystadin kirkko, joka oli aivan maalin kupeessa. Viimeiselle muutamalle sadalle metrille löytyi jostain virtaa ja pystyin vielä juoksemaan maaliin. Pääsin maaliin ajassa 22:36 ja sijoitus oli viides miehissä. Olin todella tyytyväinen, että pääsin lopulta maaliin kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Ruuhkaa polulla

Ansaittu vyönsolki

 Maalialueella söin ja join kaikkea mitä pystyin samalla kun kannustimme maaliin juoksijoita. Otin yhdeltätoista junan takaisin Malmöhön ja junassa iski todellinen väsy ja nukahdin ainakin viisi kertaa tunnin junamatkalla. Tässä vaiheessa olin ollut hereillä lähes 30 tuntia ja kuin ihmeen kaupalla osasin jäädä pois junasta oikealla pysäkillä. Mälmössä menin ensin ottamaan puiston penkille puolen tunnin tehonokoset ja sen jälkeen menin käymään suihkussa samassa hotellissa, jossa yövyin pe-la yön. Suihkun jälkeen oli todella raikas olo ja kunnon lounaan jälkeen suuntasin lentokentälle ja lensin illaksi kotiin.

Jälkeenpäin ei voi olla kuin todella tyytyväinen suoritukseen ja juoksu meni valmistautumiseen nähden yläkanttiin. Vähäiset pitkät lenkit eivät valmistautuneet kehoa käyttämään tehokkaammin rasvaa energiana ja meno tyssäsi aina kun hiilarivarastot tyhjenivät. Monessa kohtaa keho suorastaan huusi nopeita hiilareita, mutta en saanut kurkusta alas geelejä tai muuta makeaa. Ensimmäistä kertaa minulla oli ongelmia nestetasapainon kanssa ja kuuma keli opetti paljon nestetankkauksesta. Varustepuoli toimi hyvin ja kenkinä minulla oli läskipohjaiset Altra Torin 3.0 asfalttisoturit, Compressportin trail sukat sekä pohje- ja reisikompressiot. Vaihdoin ainoastaan kaksi kertaa kuivan t-paidan päälle ja puolessa välissä lippis vaihtui otsapantaan ja lamppuun. Pahimmat hiertymät tulivat nivusiin ja varpaat säilyivät yllättävän hyvin. En eksynyt kertaakaan reitiltä ja tästä voi kiittää kelloon lataamaani karttaa.

Minulle jäi hieman kaksijakoiset fiilikset GAX:sta. Kisan ilmapiiri ja kaikki järjestäjätahon vapaaehtoiset olivat loistavia. Muiden juoksijoiden huoltotiimit kyselivät aina vointia ja olivat valmiina auttamaan. Reitin jälkimmäinen puolisko oli suurimmalta osalta todella kaunista reittiä rantaviivan tuntumassa. Ensimmäinen puolikas taas oli pitkälti asfalttia tai soratietä ja ainoastaan ajoittain mentiin metsässä. Minulle jäi tuntuma, että n. puolet koko reitistä oli asfalttia tai soratietä. Juoksu tuntui alussa todella monotoniselta ja yritin pitää tasasin väliajoin kävelypausseja sekä ottamaan reippaampia juoksuaskelia loivissa alamäissä juoksurytmin muuttamiseksi. Reitillä ei ollut juurikaan teknisiä osuuksia, mutta varsinkin loppupuolella rannan pehmeä hiekka tuntui raskaalta. Kellon mukaan koko reitillä tuli nousua yhteensä 1395m. Palautuminen on mennyt paljon nopeammin kuin aikaisempien kahden sata mailisen jälkeen ja yhden totaali huilipäivän jälkeen pystyin jo hieman hölkötellä juoksurattaiden kanssa. Nyt vielä hieman huilia ja kohta pitäisi alkaa etsimään vauhtia koneesta ja alkaa valmistautumaan toden teolla New Yorkin maratonille joka on 4.11.

Heinäjuoksu

Suomen lomallemme osui myös toinen kisa nimeltään Heinäjuoksu, joka juostiin Hämeenkoskella reilu muutama kilometri vanhempieni mökiltä. Sain kuulla Heinäjuoksusta torstaina ja startti oli lauantaina 7.7. Eballa ja pojilla oli yskää ja kurkkukipua koko viikon ja itselläkin alkoi hieman kutitella kurkussa ennen kisaa. Matka oli 10km ja ajattelin lähteä reipasta vauhtia liikkeelle ja hiljentää menoa, jos ei tuntunut hyvältä.

Vauhdin hurmaa Kuva: Teemu Juvonen

Heinäjuoksuun oli ilmoittautunut n.100 osallistujaa ja suurin osa oli naisia. Hölköttelin aamulla mökiltä kisapaikalle ja pulssi tuntui, normaalilta vaikka kurkkua kuivasikin hieman normaalia enemmän. Ekat pari kilsaa oli tasaista ja vauhti oli ripeää. Seuraavan parin kilsan aikana noustiin loivaa nousua harjanteen päälle ja vauhti hiipui hieman. Kilsat 5-8 mentiin metsäpolkua ja siellä sai pidettyä taas hyvää vauhtia yllä. Pääsin maaliin ajassa 37:57 ja tällä irtosi miesten sarjan kolmas sija. Reitti oli oman kellon mukaan 9,23km ja keskivauhdiksi tuli 4:07. Loppuveryttelyksi hölkkäilin rauhallisesti takaisin mökille. 

Kuva: Teemu Juvonen

Aulanko Tower Trail

30.6. oli vuorossa Aulanko Tower Trail ja kisa osui hyvin Suomen lomalle. Juhannuksen jälkeen oli taas hieman rauhallisempaa juoksun suhteen ja kisaviikolla pääsin taas juoksemaan paremmin. Aulanko Tower Trail järjestettiin ensimmäistä kertaa ja tavoitteena oli lähteä hakemaan ehjää reipasta juoksua. Tulin kisapaikalle tuntia ennen starttia ja kerkesin vaihtamaan kuulumiset Markon kanssa.

Markon kanssa odottelua Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

Reitille osui muutama hieman pitempi nousu ja heti alkuun oli pitkä loiva nousu, joka tuntui jaloissa. Metsässä vauhti pysyi hyvänä ja sykkeet korkealla. Minulla oli kädessä 1,5dl lötköpullo vedellä täytettynä ja siitä sai otettua pikkuhuikkia matkan aikana. Missasin juottopisteen 6-7 km kohdilla ja pääsin täydentämään vettä vasta 6-7 km ennen maalia. Tässä välissä alkoi suuta kuivamaan aika mukavasti.

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

Reitti oli todella monipuolinen ja vastaan tuli soratietä, kivikoita, kalliota, juurakoita, mäntymetsää ja kangasmetsää. Soratiellä pystyi pitämään hyvää vauhtia yllä, mutta metsässä meno aina hidastui koska en ole pahemmin tänä vuonna juossut metsässä. Nousua tuli reitillä n.550m ja muutama pidempi nousu otti aika koville.

Kuva: JOA Photography / Jari Anttonen

Sain pidettyä tasaista vauhtia koko kisan ajan ja maaliviiva ylittyi ajassa 1:54:48 (5:21min/km). Olin kuntoon ja olosuhteisiin nähden todella tyytyväinen juoksuun. Juoksin kisan entisen työnantajani, Lammin Ikkunan paidalla ja sain tämän yhteistyön kautta taas mukavan summan UNICEF keräyssivustolleni.

Maalissa yläfemmat Kuva: Susanna Aalto

STHLM10

Toukokuu oli vaimea kuukausi juoksun suhteen ja Lidingö ultran jälkeen sain jonkun asteen jälkitaudin. Poskiontelotulehduksen ja penisilliinikuurin jälkeen olo alkoi kuitenkin kohenemaan ja pääsin taas juoksemaan. 29.5 oli lentokentällä 6km Halmsjörundan juoksu ja siellä lähdin testaamaan vauhdikkaampaa juoksua. Olin samana päivänä Suomessa työreissulla ja koneen piti laskeutua 16:00. Kone oli kuitenkin reilu 30min myöhässä tuli aika kiire keretä klo 17:00 starttiin. Päivä oli todella kuuma ja lämmintä oli lähes 30 astetta.

Ei ollut oikein hajuakaan, että kuinka kovaa kannattaisi lähteä liikkeelle ja varmuuden vuoksi ajattelin lähteä kovaa liikkeelle ja katsoa kuinka pitkään pystyn pitämään vauhtia yllä. Eka kilsa meni 3:40 aikaan ja maitohapot jylläsivät kehossa. Vauhti hiipui tasaisesti ja juoksu tuntui todella raskaalta. Pääsin maaliin ajassa 24min 25s (4:01min/km) ja tällä irtosi kolmas sija. Kuumuus ja vähäiset juoksut nostivat sykkeet tappiin ja keskisyke oli 192!

Kuva: Frozentime.se

Kuva: Frozentime.se

Saman viikon torstaina lähdin Höga Kustenin juoksuleirille ja siellä meni pe-su nauttien loistavasta säästä ja haastavista poluista. Huomasi, että en ole oikeastaan yhtään tehnyt mäkitreeniä tämän vuoden puolella ja perjantain kiipeämisien jälkeen reidet menivät täysin jumiin. Viikonlopun jäljiltä jalat olivat todella tukossa koko seuraavan alkuviikon ja en kerennyt kauhean hyvin valmistautumaan STHLM10 juoksuun vauhdikkaimpien lenkkien osalta.

Höga Kustenin leiriltä

Kivistä maastoa riitti

15.6. oli STHLM10 vuoro ja aamulla juoksin kevyesti Unicef -juoksuporukan kanssa vajaan 6km. Kisassa oli tarkoitus lähteä hieman rauhallisemmin liikkeelle kuin Halmsjörundalla ja yritin pitää hieman alle 4:00 min/km vauhtia. Kunnianhimoisena tavoitteena oli 40min alitus ja puolenvälin jälkeen minulla oli reilu 30s marginaali tavoiteaikaan. Kuuden kilometrin jälkeen alkoi pitkä loiva nousu, jossa juostiin Västerbron -sillan ylitse. Sillan päällä oli reilu 3km maaliin ja olin vielä n.10s edellä tavoiteaikaa. Oma kello tosin näytti hieman alimatkaa, joten lopussa piti vielä kiristää tahtia. Onneksi lopussa oli loivaa alamäkeä sekä tasaista ja pystyin lopussa vielä hieman kiristää tahtia. Maaliin pääsin ajassa 39min 41s ja sijoitus miehissä oli 31/1373. Viimeinkin olin saavuttanut yhden virstanpylvään juoksijana.

Sub40 viimeinkin!

STHLM Trail & Lidingö Ultra

Jalkakipu lähti onneksi lepäämällä ja pääsin taas juoksemisen makuun ilman takapakkeja. Lähdin liikkeelle kuitenkin todella rauhallisesti ja pidin lenkkien kestot lyhyinä. Viime viikonloppuna oli ensin lauantaina STHLM Trail ja sunnuntaina Lidingö Ultra 50km. Eballa oli kova kurkkukipu viikolla ja itselläkin kutitteli hieman kurkussa ennen viikonloppua vaikkakin sykkeissä ei suuremmin tuntunut eroa. STHLM Trail on 10km polkujuoksu Djurgårdenin metsissä ja oikeastaan ainoa mitä siitä tiesin oli se, että sinne oli ilmoittautunut lähes 4.000 juoksijaa eri matkoille.

Lauantaina ei onneksi ollut kurkku kipeä eikä kuumeinen olo, joten päätin lähteä juoksemaan. 10km ja 20km startti oli 11:45 ja lähtö tapahtui aina 2min erissä, jotta poluille ei pitäisi syntyä ruuhkia. Ujuttauduin itseni ensimmäiseen lähtöryhmään ja aika hyville asemille. Alkuun oli muutama sata metri leveää soratietä ja ajattelin siinä päästä vielä paremmille apajille ennen metsään siirtymistä. Paukusta aivan liian kovaa liikkeelle ja ensimmäiset kilsat menivät 4:17 ja 4:18 kilometrivauhdeilla. Ekat viisi kilsaa oli aika helppoa maastoa ja jaloissa kupli mukavasti maitohapot. Vauhti hiljeni selkeästi toisella puolikkaalla, joka oli myös selkeästi teknisempää ja mäkisempää maastoa. Viimeiset muutama kilometri olivat todella tuskaisia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Maaliin tulin ajassa 46:25 ja sijoitus oli 12/846 miesten 10km sarjassa. Lauantaille osui mahtava päivä ja oltiin koko loppu päivä ulkona perheen kanssa.

Hapokasta menoa

Seuraavana päivänä oli vuorossa Lidingö Ultra ja samassa kilpailussa juoksin vuonna 2014 ensimmäisen ultrani. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja olo oli hyvä, vaikka jaloissa tuntuikin hieman eilinen raasto. Startti oli 9:30 ja lähdin liikkeelle sopivan oloista vauhtia kilometrivauhtien ollessa viiden minuutin molemmin puolin. Alusta asti kaikki jyrkemmät nousut kävellen. Reitti kierteli ympäri Lidingöä ja suurilta osin leveällä pururadalla, sekä ajoittain myös kevyenliikenteen väylillä. Nousua kertyi reilu 800m.

Tankkauspisteitä oli n. 5km välein ja pidin aina huolen, että sain tarpeeksi nestettä ja energiaa. Suunnilleen puoleen väliin asti tuntui aika kevyeltä, mutta sen jälkeen alkoi jaloissa painamaan. Sain väkisin kuitenkin pidettyä vauhtia yllä ja oli mukavaa, että en sipannut täysin lopussa. Vikat kaksi kilometriä meni 4:51 ja 4:35 ajoilla ja maalissa kello pysähtyi aikaan 4:25:15. Vuoden 2014 ajasta lähti lähes puoli tuntia. Sijoitus miehissä oli 25/161.   

Maali pose

Varustepuoli ja tankkaus kisassa toimivat loistavasti ja oli huojentavaa, että jalka kesti myös hyvin. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä jo heti seuraavana päivänä, mutta kisan jälkeisenä aamuna heräsin pää täynnä räkää ja kurkku kipeänä. Tämä viikko taas kevyttä ja seuravaksi kisa on 14.6. STHLM 10, jossa lähden hakemaan tosissaan 10km ennätystä. Sitä ennen lähden vielä toukokuun lopulla Höga Kustenille muutamaksi päiväksi juoksuleirille ja sitä odotan todella innoissani. 

TEC 100 miles DNS ja muutokset kisakalenteriin

Pariisista tullut kantapään kipu vain paheni askeltaessa ja kävin näyttämässä sitä perjantaina (5 päivää kisan jälkeen) Eban kolleegalle Thomakselle. Vaikutti siltä, että jalassa ei ole mitään vakavaa ja kivun pitäisi lähteä pois lepäämällä. Odotin joka aamu ihmettä, että kipu olisi poistunut yön aikana. Kävin uudestaan näyttämässä jalkaa Thomakselle maanantaina ja tuolloin pystyimme paikallistamaan kipupisteeksi pitkän pohjeluulihaksen kiinnikekohdan jalkaterään, joka on juuri kantapään vieressä. Päätimme yhteistuumin, että TEC:n statukseksi tulee DNS (did not start), koska riskit ovat liian suuret pitkäkestoisempaan vammaan. Alhaalla kuvassa näkyy kipukohta joka on Fibular longus musclen ja Metatarsal bonen kiinnikekohdassa:

Kuva: www.sinewtherapeutics.com

Aloitin tulehduskipulääkekuurin ja kipu hävisikin kokonaan torstaihin mennessä. TEC:n väliin jättäminen oli kuitenkin ainoa vaihtoehto ja se tuli myös sekoittamaan hieman kisakalenteria. Minulla oli nimittäin tarkoituksena hakea läpipääsyä ja toista arpalipuketta Western States 100 miles kisaan. TEC on Pohjoismaiden ainoa karsintakilpailu ja en löytänyt Euroopasta sopivaa korvaajaa kesälomalle, jolloin olisi voinut olla aikaa pikaiselle reissulle. Yksi tämän vuoden tavoitteista oli juosta 100 mailia alle 21 tuntiin (Spartathlon aikaraja) ja tämä minun oli tarkoitus hoitaa alta pois syyskuun lopussa Black River Runissa. Asetin tämän tavoitteen ennen kuin sain tietää New Yorkin maratonin osallistumisesta. Pariisin maraton meni sen verran hyvin, että päätin satsata loppu vuodesta maratoniin BRR:n sijaan. Ehkä ensi vuonna voisi taas keskittyä pidemmille matkoille.

Muitakin muutoksia on tullut kisakalenteriin, sillä hyvä ystäväni Tatu menee naimisiin samana päivänä kuin EcoTrail Stockholm 80km ja tällä viikolla sain myös kuulla, että Lida Ultra ja Hammarby Alpin Marathon perutaan tältä vuodelta (sama järjestäjätaho). Pariisin jälkeen olen pitänyt kuntoa yllä kuntopyörällä sekä cross trainerilla ja juoksut ovat jääneet väliin. Tällä viikolla alan taas juoksemaan ja jos jalka ei oireile, juoksen 6.5. Lidingöloppet Ultran. Syyskuulle löytyi sopivasti Stockholm Halvmarathon sekä Lidingöloppet (30K) ja niissä voisi koittaa tosissaan päivän kuntoa. Sörmland Ultran päivämäärä ei ole vielä vahvistunut ja jätän sen väliin, jos sen ja NYC maratonin väliin jää alle kolme viikkoa. Päivitetty kisakalenteri näyttää nyt tältä:

28.4. Salomon City Run (5K)

5.5. STHLM Trail (10K)

6.5. Lidingöloppet Ultra (50K)

31.5-3.6. Höga Kusten juoksuleiri

14.6. STHLM 10 (10K)

30.6. Aulanko Tower Trail (22K)

12.8. STHLM Urban Trail (10K)

15.9. Stockholm Halvmarathon

29.9. Lidingöloppet (30K)

20.10. STHLM X (10K)

xx.10. Sörmland Ultra (50K)

4.11. New York Marathon

Nyt on taas kova hinku juoksemaan ja toivotaan, että jalka kestää ja maltan ottaa rauhallisesti.

Pariisin maraton 2018

Alku vuosi on mennyt harjoittelussa pitkälti Pariisin maratonia silmällä pitäen. Olen pitänyt harjoittelussa runkona Janne Holménin alle 3:15 loppuaikaan tähtäävää ohjelmaa jossa viikossa on 3-4 avainharjoitetta, jotka kaikki mennään aika kovilla vauhdeilla. Muokkasin ohjelmaa siten, että pyrin tekemään viikossa kaksi avaintreeniä reippaammalla vauhdilla ja loput harjoitteet rauhallisesti. Vajaan parin viikon kuluttua Pariisin marasta on TEC 100 mailia ja tätä varten ujutin myös mukaan kaksi selkeätä määrä viikkoa, joissa molemmissa tuli juoksua ja kävelyä yli 165km.

Saimme alkuvuodesta myös Tukholmaan lumen sekä pakkasen ja tämä tuotti tiettyjä haasteita vauhdikkaimmille lenkeille. Haastavimmissakin olosuhteissa pysyi vauhti hyvin yllä, vaikka päällä oli useampi kerros vaatetta ja pito ei aina ollut paras mahdollinen. Tämä antoi hyvin uskoa tekemiseen. Vedin kolme viikkoa ennen maratonia viimeisen määrä viikon ja sen jälkeen oli tarkoitus alkaa selkeästi himmailemaan määriä ja keskittyä nopeuteen.

Himmaileminen meni vähän liiankin hyvin, sillä sain jonkun pöpön, joka veti voimat täysin pois. Missään vaiheessa ei kuume noussut, ei tullut nuha eikä kurkku ollut kipeä, mutta olo oli todella voimaton. Molemmilla pojilla sekä Millalla iski myös influenssa ja parin viikon ajan oli joku lapsista kipeänä. Itse pidin reilu viikon totaalia huilia ja sen jälkeen aloin taas rauhallisesti koittamaan, että miltä juoksu tuntuu. Viikkoa ennen maraa vedetty kymppi hieman tavoitevauhtia kovempaa antoi taas luottoa vaikka olo ei edelleenkään ollut täysin huippukuntoinen.

Lensin Pariisiin perjantaina töiden jälkeen ja kentällä oli vastassa Suomesta lentänyt Marko. Kentältä suoraan taxi hotellille ja iltapalan sekä kuulumisien vaihtamisen jälkeen koisimaan. Lauantaina ei kumpikaan meistä malttanut nukkua pitkään ja suuntasimmekin jo hyvissä ajoin expoon hakemaan numerolappuja ja aistimaan tunnelmaa. Expossa meni reilu pari tuntia, jonka jälkeen kävimme pikaisesti hotellilla ja jatkoimme matkaa keskustaan. Käväisimme ensiksi Louvressa ja sen jälkeen Eiffelin tornilla. Piti ottaa todella rauhallisesti maratonia edeltävä päivä, mutta lopulta mittariin tuli reilu 26.000 askelta ja illalla oli pohkeet aivan jumissa.

 Menimme hyvissä ajoin nukkumaan ja en meinannut oikein saada unen päästä kiinni. Herätys oli kuuden pintaan ja hotellilta lähdettiin puoli seiskan jälkeen. Startti oli omalta osaltani sunnuntaina 8:32 (Marko starttasi aikaisemmin nopeammassa ryhmässä) ja saavuimme pelipaikoille n. tuntia ennen starttia. Silti meinasi tulla kiire jättää drop bag, koska suuressa tapahtumassa etäisyydet ovat myös suuria ja emme tietenkään olleet katsoneet etukäteen tarkempia tietoja reppujen jättöpaikasta. Keli oli varsin keväinen ja lämpöä oli startin aikaan reilu 10 astetta ja se nousi juoksun aikana lähes 20 asteeseen. Liikkeelle lähti Champs-Élyséeltä yhteensä n.46.000 juoksijaa.

3:15 alitukseen minun piti juosta 4:37 min/km vauhdilla ja tarkoitus oli pitää ensimmäinen puolikas 4:30-4:35 vauhtia vaikka menohaluja olisi kovempaakin kyytiin. Alku menikin suunnilleen käsikirjoituksen mukaan ja pidin 3:15 jänikset koko ajan näköetäisyydellä. Kympin kohdalla olin 30s aikataulua edellä ja puolessa välissä 1min 30s edellä. Meno tuntui vielä suhteellisen helpolta ja juuri ennen puolta väliä päätin ohittaa jäniksen ja jatkaa omaa vauhtia. Jaloissa alkoi kuitenkin jo tuntumaan ja 30km kohdilla meno alkoi tuntumaan raskaalta. Sain kuitenkin pidettyä edelleen vauhtia yllä ja minulla oli viimeiselle kympille edelleen 1min 30s pelivaraa. Lopussa olisi vielä kunnon puolesta ollut varaa kiristää hieman vauhtia, mutta pohkeet ja reidet alkoivat olemaan sen verran mureat, että tyydyin vain ylläpitämään samaa vauhtia ja toivoin, että jalat eivät kramppaisi. Muutama kilometri ennen maalia aloin jo olemaan varma 3:15 alituksesta ja loppu menikin iloisissa tunnelmissa. Maalisuoralla oli huikea kannustus ja kylmät väreet säteilivät koko kroppaan. Maaliviiva ylittyi ajassa 3:13:14 ja olo oli mahtava. Entinen ennätys parani lähes 12 minuutilla.

Maalialueella ei ollut vielä tungosta ja saatiin rauhassa fiilistellä Markon kanssa aurinkoisessa kelissä. Olimme kirjautuneet ulos hotellilta jo aamulla, koska oli iltalento ja onneksi päästiin kuitenkin käymään vielä hotellilla suihkussa juoksun jälkeen. Lento oli vasta ysin jälkeen ja kerettiin hyvin vielä päivällä käymään Notre Damen katedraalissa ja istuskelemaan joen varressa palautusjuomia nauttien. Lento oli Arlandassa puolenyön jälkeen ja pääsin lopulta nukkumaan puoli kahden pintaan. Aamulla taas normi 5:55 herätys.

Nyt pari vuorokautta kisan jälkeen on pohkeissa ja reisissä vielä normaalia lihaskipua. Oikean jalan kantapää on särkenyt huolestuttavan paljon kävellessä ja toivotaan, että kipu menee pois itsestään ilman tulehtumista tai vastaavaa. Tämä viikko menee varmasti pitkälti palautellessa ja todella kevyesti liikkuen. Enää 10 päivää TEC 100 mailiseen ja toivotaan, että saan ainakin jalat kuntoon ennen sitä. Juuri nyt tuntuu aika utopistiselta edes lähteä yrittämään sataa mailia, mutta katsotaan miten palautuminen etenee…

UNICEF yhteistyö

Minut valittiin muutama viikko sitten töiden kautta UNICEF:n lähettilääksi juoksemaan New York maratonin joka on 4.11.2018. Minun lisäkseni valittiin kahdeksan muuta kollegaa ympäri Eurooppaa ja jokainen meistä on sitoutunut hankkimaan vähintään 4.000$ UNICEF:n tärkeään työhön.

Norwegian on ollut jo pitkään merkittävä UNICEF:n tukija ja olemme mm. lennättäneet neljä täyttä koneellista aputarvikkeita eripuolille Afrikkaa. Norwegianin panos jouksuprojektissamme on tarjota meille juoksijoille lennot, majoitus ja osallistumisoikeus itse kisaan.

New Yorkin maraton on ollut minulla pitkään haaveena ja en uskonut haaveeni täyttyvän näin nopeasti. Osallistumisoikeuden voi saada neljällä eri tavalla:

1.                        juoksemalla maratonin alle 2:55 (35-39 vuotiaat)  

2.                        voittamalla paikan arvonnasta

3.                        ostamalla maratonmatkan matkatoimistosta

4.                        Juoksemalla hyväntekeväisyysjärjestön nimissä

Ensimmäiseen kohtaan ei minulla ole mahdollisuuksia tämän hetkisellä kunnolla ja arvonnan kautta voittaminen on erittäin epätodennäköistä. Helpoin tapa olisi ostaa koko setti matkatoimiston kautta, mutta matkatoimistot ovat osanneet viilailla katteet kohdilleen.

Olen aikaisemminkin miettinyt juoksemista hyväntekeväisyyden nimissä lähinnä Lontoon maratonia silmällä pitäen, mutta hyväntekeväisyyteen kerättävä summa on kuulostanut liian korkealta varsinkaan, kun ei ole mitään aikaisempaa kokemusta rahankeräämisestä. Uskalsin kuitenkin laittaa hakemuksen töiden kautta koska tiesin, että tulen saamaan paljon vinkkejä keräykseen muilta kollegoilta, jos minut tullaan valitsemaan. Hakemuksen lähettäminen oli kuitenkin selkeästi hyppy tuntemattomaan ja epämukavuusalueelle. Fiilis oli joltain osin sama kuin ensimmäiselle sata mailiselle ilmoittautuessa.

Olin erittäin otettu minun valinnastani UNICEF tiimiin ja tulen tekemään kaikkeni, että pääsen keräystavoitteeseeni. Olen päässyt jo hyvin kertomaan projektista asiakastilaisuuksissani ja vastaanotto on ollut erittäin positiivista. On selvää, että minun pitää aktivoitua huomattavasti enemmän sosiaalisessa mediassa ja tämä on minulle epämukavuusaluetta ainakin vielä aluksi. Tulen hyödyntämään muita kisojani sosiaalisessa mediassa ja sitä kautta tuomaan myös esille valmistautumistani New Yorkin maratonille. Tulen myös käyttämään yrityskontaktejani UNICEF projektissani ja tarjoamaan yrityksille mahdollisuuden olla mukana tukemassa UNICEF:n tärkeää työtä. Tarkoituksenani on myös saada media kiinnostumaan asiasta ja sitä kautta jakamaan tietoa myös omien kontaktieni ulkopuolelle. Nyt on todella hyvä fiilis päällä ja tuntuu, että uusia ideoita tulee mieleen päivittäin.

Promoaminen täydessä vauhdissa

Miten sinä voit olla mukana tukemassa UNICEF:n tärkeää työtä? Kätevimmin voit lahjoittaa seuraavan linkin kautta: keräyssivu. Lahjoittaminen tapahtuu luottokortilla (minimi 10 USD). Tämä toimii samalla virallisena UNICEF:n tarjoamana keräyssivustonani ja tulen siirtämään muuta kautta saamani lahjoitukset saman sivun kautta. Jos yrityksesi haluaa positiivista näkyvyyttä tukemalla UNICEF:a, olethan rohkeasti yhteydessä niin kerron enemmän eri vaihtoehdoista. Lahjoituksen voi tehdä myös käteisellä tai seuraavalle pankkitilille: IBAN: SE13 9150 0000 0915 9194 4718 / BIC: SKIASESS (merkitsethän viitteenä UNICEF – oma nimesi). Kaikki lahjoitukset menevät lyhentämättä tukemaan UNICEF:n tärkeää työtä.

Projektin etenemistä voi seurata parhaiten keräyssivustoni kautta ja tulen myös julkaisemaan kuvia matkan varrelta ainakin Instagramissa aliaksella markus.forsstrom, sekä Facebookissa. Stravasta löytyy nimelläni kaikki treenit. Jos sinulla tulee mieleen kysymyksiä liittyen projektiin, saa minut parhaiten kiinni laittamalla meiliä osoitteeseen markus.forsstrom@norwegian.com . Lisätietoa UNICEF:n New York maraton projektistamme löytyy seuraavan linkin kautta: lisätietoa

2018 tavoitteet

Nyt on taas se aika vuodesta, kun on aika raapustaa ylös tulevan vuoden tavoitteet. Elämäntilanne on taas muuttunut koska Milla syntyi 20.10.2017. Tämä tulee tietenkin vaikuttamaan myös harjoitteluun ja kisareissut on ajettu minimiin. Olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta vuodelle 2018. Juosta maraton alle 3:15 ja sata mailia alle 21h. Nykyinen maraenkka on 3:25 ja 10 minuutin parannus on kunnianhimoinen tavoite. Tähän tulee olemaan oiva mahdollisuus huhtikuun alussa Pariisissa ja en usko, että jaksan ottaa loppuvuoteen toista mahdollisuutta, jos Pariisissa ei tossu kulje. Kuntopiikit yritän ajoittaa Pariisin maralle / TEC:lle ja BRR:lle. TEC:ssä tärkein tavoite on päästä maaliin, sillä sitten voin hakea ensi vuoden Western States -kisaan kahdella arvalla. 21h alitus houkuttaa siinä mielessä, että se vaaditaan Spartathlon (246 km) kisaan hakemiseen, jota olen alkanut varovasti uneksimaan vuodelle 2019 tai 2020.

Sain syntymäpäivälahjaksi Team Nordic Trailin järjestämän juoksuleirin Höga Kustenille ja se tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen. Lisäksi sain joululahjaksi osallistumisoikeuden neljään erilaiseen 10 km kisaan Tukholmassa (kaikki STHLM -alkuiset). Alla näkyy alustava kisakalenterini ja se alkaa olemaan jo sen verran täynnä, että en usko siihen tulevan ainakaan paljoa lisäyksiä:

17.2. Arena Run (5K)

8.4. Paris Marathon

21.4. TEC 100 miles

28.4. Salomon City Run (5K)

5.5. STHLM Trail (10K)

19.5. Lida Ultra (54K)

31.5-3.6. Höga Kusten juoksuleiri

14.6. STHLM 10 (10K)

16.6. EcoTrail Stockholm (80K)

30.6. Aulanko Tower Trail (22K)

12.8. STHLM Urban Trail (10K)

22.9. BRR 100 miles

20.10. STHLM X (10K)

xx.10 Sörmland Ultra (50K)

xx.11 Hammarby Alpin Marathon (43K)

Arena Run on esterata tyyppinen juoksu, jonka juoksen viime vuoden tapaan työporukan kanssa rennolla meiningillä. Pariisin maran ja TEC:n välissä on vain vajaa pari viikkoa aikaa ja toivotaan, että kerkeän palautumaan nopeasti. Salomon City Trail on vain viikon päästä TEC:stä ja siellä on tarkoitus juosta Eban kanssa hissukseen. Huhti-kesäkuu välillä on paljon eri juoksuja ja joululahjaksi saamani STHLM -kisat toimivat myös hyvinä vauhtiharjoitteina. Höga Kustenin juoksuleiri tulee olemaan todella mielenkiintoinen ja se tullaan järjestämään samoissa maisemissa kuin High Coast Ultra, johon minun piti osallistua 2016, mutta jonka jouduin perumaan viimehetken sairastumisen johdosta. Ajattelimme lomailla tänä vuonna Suomessa hieman aikaisemmin ja ensimmäistä kertaa järjestettävä Aulanko Tower Trail sopi hyvin kalenteriin. On hienoa päästä kokemaan Buff Trail Tour Finlandin osakilpailua ensimmäistä kertaa ja siellä pitäisi olla viivalla todella kovia nimiä. BBR:n jälkeen olisi kiva vielä juosta vuoden tauon jälkeen Sörmland Ultra ja Hammarby Alpin Marathon.

Alkuvuonna on selkeä painopiste maratonharjoittelussa ja olen ottanut tueksi Janne Holménin alle 3:15 aikaan tähtäävä ohjelma. Koitin muutama vuosi sitten alle 3:45 ohjelmaa ja se toimi minulle todella hyvin. Ideana on, että viikossa on 3-4 avainharjoitetta, jotka juostaan aika kovilla vauhdeilla. Muut 3-4 päivää kevyttä palauttavaa liikuntaa tai lepoa. Tammikuun ekalla viikolla piti olla 20km testijuoksu tavoitevauhtia 4:37min/km ja juoksin sen sijaan 13km 4:27min/km vauhtia. Tämä antoi hieman luottoa tulevaan, vaikka pohjalla oli vain muutama vauhdikkaampi harjoitus. Lähiviikot tulevat näyttämään, että onko ohjelma liian raju. Tulen varmaan hieman muokkaamaan ohjelmaa siten, että pyrin tekemään vain 2-3 avainharjoitetta viikkoon ja loput päivät rauhallisemmalla tehoilla, jotta saan myös hieman kilometrejä kasaan sata mailisia silmällä pitäen. Sata mailisille koitan saada taas alle vähintään yhden yli 160km viikon 3-4 viikkoa ennen kisaa ja muuten ei mitään ihmeellistä. 21h alitus sata mailisella ei pitäisi olla mikään utopistinen tavoite koska viimevuoden TEC:n aika oli ~21:15 ja BRR:n ~21:05. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä noin pitkällä matkalla tapahtuu ja turha on lähteä takki auki matkaan.

Eban ollessa kotona, tietyt rutiinit tulevat hieman helpottumaan ja minulle tulee enemmän poikien tarhasta hakemisia. Näin minulle jää aamuisin mahdollisuus harjoitteluun, jos en ole työreissussa. Normi viikkoina on tarkoitus juosta kerran viikossa aamulla 9km ma-to välillä ja perjantaisin juoksen aamulla Clarion Arlandan juoksuporukan kanssa. Avainharjoitteet tulevat sijoittumaan yleensä ti, to ja la tai su akselille. Millan kanssa ollaan käyty jo useasti juoksemassa ja tulen varmasti tekemään usean rauhallisen treenin Millan kanssa, joko juosten tai kävellen. Muuten en ajatellut ottaa käyttöön mitään poppaskonsteja ja kaiken tärkeintä olisikin löytää hyvä balanssi perhe- ja työelämän sekä harjoittelun kanssa. Tästä vain kohti uusia haasteita!

Vuoden 2017 niputus

Juoksuharrastuksen nousujohteisuus jatkui myös vuonna 2017 ja uusia ennätyksiä tuli taas rikottua. Olin asettanut tavoitteeksi juosta 10km alle 40min ja läpäistä ensimmäisen 100 mailisen aikarajojen puitteissa. 10km parhaaksi ja ainoaksi tulokseksi jäi heti tammikuun alussa juoksemani testikymppi joka kellottui aikaan 43:30. 40min alitus on itselle sen verran kova tavoite, että siihen tarvitaan paljon nopeata täsmäharjoitusta ja tähän ei vaan yksinkertaisesti riittänyt motivaatiota. Toinen tavoite meni kuitenkin helpommin lävitse koska olin todella motivoitunut taklaamaan 100 mailin virstanpylvään. Vuosi kiteytyikin pitkälti toisen tavoitteeni ympärille ja selkeästi suurin osa treeneistä painottui määrään, ei laatuun.

Vuosi alkoi vauhdikkaasti ja jo tammikuun 14 päivä, juoksin Göteborgissa Sandsjöbacka Trailin (80km). Sandsjöbackan jälkeen otin muutaman viikon rauhallisemmin ja sen jälkeen alkoi todellinen valmistautuminen TEC:iin. 22.4. oli sitten ensimmäisen sata mailisen vuoro ja selviydyin siitä paljon paremmin kuin mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Palautuminen meni yllättävän nopeasti ja juoksin jo kuukauden päästä Lida Ultran (54km). En ollut vielä täysin palautunut TEC:stä, mutta juoksin silti edellistä vuotta muutaman minuutin nopeammin. Lidan jälkeen oli hieman motivaatio hukassa ja harjoittelu oli todella vaihtelevaa. 17.6 juoksin ensimmäistä kertaa järjestetyn EcoTrailin (80km) Tukholmassa ja tästä juoksusta tuli kaikista tuskaisin, sillä oikea pohje oli todella kipeä viimeiset 60km. Pääsin kuitenkin myös EcoTrailin kunnialla maaliin ja pohjekivutkin helpottivat lepäämällä. Kesälomalla Suomessa tuli juostua Hämeenlinnan kaupunki maraton ja siellä tuli tehtyä myös uusi ennätys 3:25:00. Kuuden viikon kesälomalla jäi harjoittelu aika vähiin ja en ottanut siitä suurempia paineita. 16.9. juoksin toisen sata mailisen (Black River Run) ja tähän valmistautuminen jäi ainakin kilometrien valossa selkeästi TEC:stä. BRR:ssa tiesin kuitenkin jo paremmin, että mitä odottaa ja esimerkiksi energiatankkaus kisan aikana sujui paremmin.

BRR:n jälkeen oli tarkoitus vielä juosta lokakuussa Sörmlands Ultra (50km) ja Hammarby Alpin Marathon marraskuussa. Nämä molemmat jäivät kuitenkin väliin koska Sörmlands Ultra oli liian lähellä lapsen syntymää ja Hammarby mara peruttiin. Lokakuun 10 saimme odotetun perheenlisäyksen ja tämän jälkeen tuli otettua loppuvuosi aika rauhallisesti harjoittelun suhteen. Ruokapuolella en tehnyt mitään suurempia muutoksia ja harjoittelussa otin määrän lisäyksen kanssa mukaan myös enemmän hyötyliikuntaa lähinnä työpäiville. Kävelin lähes aina 4km juna-asemalle aamuisin, kun ei tarvinnut viedä poikia tarhaan tai kun en ollut työmatkalla. Lisäksi pyrin töissä välttämään mahdollisimman paljon konttorituolia ja työskentelemään seisaaltani. Saimme toimistolle syksyllä käyttöön kuntopyöriä, joilla pystyi polkemaan samalla kuin naputteli koneella. Asetin vastuksen todella alhaiseksi ja tarkoituksena oli vain rallatella menemään todella rauhalliseen tahtiin ilman, että alkaa hikoilemaan. Viikosta 37 asti kerkesin polkemaan työaikana yhteensä 1483 km ja se teki n. 106 km / viikko.

Määrien suhteen 2017 oli erittäin hyvä ja aktiviteetteja tuli yhteensä 349 kpl (2016: 345 kpl) ja kilometrejä tuli kasaan 3531km (joista 234km kävelyä). Vuonna 2016 minulle kertyi yhteensä 2994 km. Liikkumista tuli yhteensä reilu 384 tuntia ja tästä selkeästi suurin osa oli juoksua. Nousua tuli Stravan mukaan reilu 34km vaikka en mitenkään erityisesti keräillyt nousumetrejä. 2017 vuoden alussa uhosin juoksevani enemmän vauhdikkaampia/rasittavampia treenejä ja lisäksi vähintään 5h treenin kerran kuukauteen. Nämä kaikki jäivät aika vähiin ja pääpaino olikin selvästi kevyemmissä harjoitteissa. Vaivaisenluut myös hieman huolettivat alku vuodesta ja niitä jaksoin hoidella parisen viikkoa, mutta lopulta ne eivät kipeytyneet mitenkään erityisesti edes sadan mailin kisoissa. Varvastossuillakin piti juosta kerran viikkoon, mutta lopulta en tainnut juosta yhtään lenkkiä niillä koko vuoteen. Löysin tosin kesänkorvilla Altran One 2,5 kengät (zero drop + minimaaliset) ja niillä tuli juostua selkeästi suurin osa alle 15km lenkeistä ja uskon, että ne ovat vahvistaneet jalkapohjia ja parantaneet juoksutyyliä.

Säästyin taas suuremmilta loukkaantumisilta ja ainoastaan oikean pohkeen kipeytyminen haittasi hieman menoa. Vuoteen mahtui myös pari pakollista flunssakautta, mutta nekin ajoittuivat hyvin rauhallisille kausille. Koko vuoden ehkä tärkein tavoite oli edelleen nauttia juoksemisesta ja pitää juoksua arkea tasapainottavana tekijänä. Vuosi vuodelta on päässyt syvemmälle mukaan juoksun ihmeelliseen maailmaan ja innolla odottelen jo tulevia koitoksia.