Saavuin
lauantaina 14.1. Göteborgiin puolen päivän jälkeen ja kävin heittämässä kamat
hotellille. Päivällä kävin vähän kiertelemässä keskustassa ja tekemässä
viimeisiä täydennyksiä eväspuolelle. Ilta meni leppoisasti kamoja viritellessä
ja tankatessa. Herätys oli sunnuntaina 3:55 ja onneksi sain unen päästä kiinni
jo ennen ysiä ja nukuin aika levollisesti.
Aamulla vain kamat
kantoon ja poimin respasta 4:15 illalla sovitun aikaisen aamupalapussukan jonka
jälkeen suuntasin jalan (n.1km) Göteborgin oopperan eteen josta oli tarkoitus
lähteä bussi kohti starttia klo 4:30. Bussissa meinasi mennä aamupala väärään
kurkkuun kun tajusin, että olin unohtanut kellon hotelliin. Tuntui
hetkellisesti, että maailma romahti koska olen AINA tottunut juoksemaan kellon
kanssa. Asialle ei ollut kuitenkaan mitään tehtävissä, joten runttasin
negatiiviset ajatukset taka-alalle ja pyrin kääntämään asian positiiviseksi.
Bussin mittari
näytti -1c ja päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lähes tuuleton eli toisinsanoen täydellinen
päivä juosta. Startti oli Tjolöholmin linnalta ja sinne saavuimme 5:15. Siellä
oli lämmin sisätila, jossa pystyi vielä tekemään viimeiset säädöt ja jättämään
yhden dropbagin ja toisen repun joka kuljetettiin suoraan maaliin. Suurimman
arpomisen kävin kenkien välillä koska järjestäjät suosittelivat nastakenkiä,
mutta reittikuvauksessa tuli ilmi monta lyhyttä asfaltti pätkää. Ekaksi
meinasin lähteä nastoilla ja laittaa Hokat dropbagiin, mutta viime hetkellä
päätin lähettää nastakengät suoraan maaliin ja päätin luottaa uskollisiin
pyhäkenkiin nimeltä Hoka One One Challenger. Sain tyhjennettyä pajatson
täydellisesti (alakautta) 15min ennen starttia ja mieli oli korkealla!
 |
| Tjolöholmin linnan kuun paisteessa |
Edessä oli 82km
juoksua jossa tulisi 1460m vertikaalia nousua yhteensä. Alunperin ajattelin
lähteä hakemaan 10 tunnin alitusta, mutta kellottomana päätin lähteä liikkeelle
rennolla mielellä ja fiiliksen mukaan. Lähtö kajahti 6:02 linnan rappusilta
pitkään loivaan alamäkeen ja yllätyin kun olin heti kympin joukossa ja takaa ei
näyttänyt olevan haluja tulla ohitse vaikka tie oli leveä. Ekat pari kilsaa oli
hiekkatietä ja tuli mentyä aika kovaa jotta sai lämmön päälle. Jo muutaman
kilometrin jälkeen alkoi tulla suuriakin eroja ja kärki oli jo mennyt menojaan.
Jossain kolmen tai neljän kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen ja ainoa pummi.
Jatkoimme polunristeyksessä suoraan väärään suuntaan kääntyneen nuolen
mukaisesti, mutta onneksi ei keretty menemään kuin pari sataa metriä kun
käännyttiin takaisin koska ei näkynyt enää merkkauksia ja palattiin oikealle
reitille. Tässä välissä oli edelle kerennyt menemään varmaan viitisen kymmentä
juoksijaa ja seuraavat useampikin kilsa mentiinkin sitten kiltisti jonossa
kapealla polulla. Oli varmasti ihan hyvä, että tuli otettua polkupätkä aika
rauhallisesti ja kilsat 10-15 oli taas leveätä soratietä jossa pääsi taas omaan
vauhtiin ja kavuttua paremmille sijoituksille. Juoksu kulki mukavasti ja
ensimmäiset reilu pari tuntia piti käyttää lamppua.
 |
| Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas |
Ensimmäinen huolto
oli 25km kohdilla ja olin hieman pettynyt koska tarjolla ei ollut mitään
lämpimää juotavaa. Ei oikein tehnyt mieli syödä eikä juoda, mutta melkein
väkisin koitin saada sisään energiaa. Kellottomana juokseminen vaikutti varmaan
hieman tähän koska aikaisemmin olen ollut systemaattisempi ottamaan ruokaa ja
juomaa kilometrien täyttyessä ja tiettyjen aikavälien jälkeen. Toinen huolto
oli reitin puolivälissä ja siellä oli myös pääsy dropbagille. Bensiini alkoi
olla vähissä ja varsinkin lonkkassa oli alkanut tuntumaan ikävältä. Vietin
huollossa sisäisen kelloni mukaan 10 minuuttia ja tuntui taivaalliselta saada
tankattua KUUMAA soppaa ja kahvia. Tarjoilu oli muutenkin sen verran hyvää,
että dropbagiltä ei tarvinnut ottaa muuta kuin Red Bullin. En jaksanut alkaa
vaihtamaan kuivaa paitaa vaikka paikallaan ollessa alkoi tulla hieman kylmä.
Huollosta lähdin sen verran hyvää vauhtia liikkeelle, että lämmin tuli taas
nopeasti ja tuntui hyvältä kun energiatasot taas nousi.
 |
| Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas |
 |
| Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas |
Huollosta
lähdettyä kello ei ollut edes 10:30 joten laskeskelin, että olin käyttänyt
aikaa puoleen matkaan 4h15min-4h20min. Toinen puolikas tulisi olemaan hieman
haastavampaa maastoa ja väsymys tulisi varmasti hidastamaan vauhtia, mutta olin
edelleen luottavainen 10h alitukseen. Loppumatkalla piti olla huoltoja n. 10km
välein ja keskityinkin vain aina seuraavaan huoltoon pääsemiseen. 40-50km oli
ehkä mukavin väli juosta ja siinä mm. ylitettiin suopätkä jossa välillä vettä
oli reisiin asti. Tällä välillä lonkkakin oli kyllästynyt valittamaan tai
sitten mieli ei enää jaksanut kuunnella valitusta.
 |
| Kuva: Rebecka Vilhelmsson |
50-60 kilsat
olivat pitkälti kalliota/kivikkoa ja välillä mentiin aika teknisissäkin
olosuhteissa. Tällä pätkällä tuli pannutettua kerran aika huolella. Yöllä oli
ollut aika paljon pakkasta ja päivälläkin oli vielä hieman pakkasella vaikka
aurinko tuntui paistavan lämpimästi. Kalliolla oli ajoittain mutaisia kohtia ja
olin astuvinani jäätyneeseen kovaan mutaan, mutta jalka upposikin polvea myöten
mutaan ja tämä johti kaatumiseen. Löin oikean polven kiveen ja hetki piti ottaa
lukua. Kipu oli alkuun viiltävä ja kerkesin jo pelästymään, että kipu tulee
estämään juoksun. Koska polvi ei kuitenkaan vääntynyt mitenkään, lähdin hetken
kuluttua ontumaan eteenpäin ja muutaman minuutin jälkeen pystyin jo varaamaan
sen verran painoa, että uskalsin lähteä juoksemaan.
Puolen välin
jälkeen en nähnyt kuin yhden kanssakilpailijan joka ohitti minut siinä
vaiheessa kun otin rauhallisesti kaatumisen jälkeen. 60-70 kilsat olivat aika
tylsää maastoa ja paljon mentiin pururadalla eri kuntopolkuja. Vika hulto oli
71km kohdalla ja siellä kerrottiin kellon olevan 14:30. Minulla oli siis vielä
90min aikaa 10h alitukseen ja tiesin sen riittävän jos vain pystyn
hölkkäilemään ainakin helpot tasaiset pätkät. Viimeinen etappi tuntui
yllättävän pitkältä ja siinä kerkesi moneen kertaan miettimään, että mitä
täytteitä sitä valitsen post-ultra-pizzan päälle ja millä muilla herkuilla
pääsen kohta palkitsemaan itseni. Viimeiset muutamat kilometrit olivat
alamäkipainotteisia ja oli mukavaa kun pystyi vielä juoksemaan ihan mukavaa
vauhtia vaikka lopussa alkoivat jalkapohjat olemaan aika arat.
 |
| Kuva: Aramis Sasinka / www.sasinka.se |
 |
| Kuva: Niclas Gällentoft @ultraniclas |
Maali oli
legendaarisen ruotsalaisen korkeushyppääjän, Patrik Sjöbergin kotipyhätössä
Slottsskogsvallenissa. Kellot pysähtyivät aikaan 9:52:44 ja se tuntui
mukavalta. Miehissä lähti liikkeelle 77 juoksiaa joista 69 tulivat maaliin
saakka. Oma sijoitus oli 13 mihin olin positiivisesti yllättynyt. Juoksu meni
kaiken kaikkiaan todella hyvin siihen nähden, että valmistautuminen ei ollut
paras mahdollinen ja pari viikkoa ennen kisaa juostu 42km harjoituslenkki oli
useampaan kuukauteen ainoa pitkäkestoinen juoksu. Varpaisiin ei yllätyksenä
tullut yhtään rakkoa vaikka jalat olivat märkinä ainakin 9h (kiitos kenkien ja
merinovillaisten sukkien). Vaatetus oli täydellinen ja missään vaiheessa ei
ollut liian kuuma ja tempoa lisäämällä pääsi taas lämpimäksi jos alkoi
tuntumaan kylmältä. Järjestelyt toimivat todella hyvin koko kisan aikana. Oman
arvion mukaan kisasta oli karkeasti 20km asfalttia/ kovaa soratietä, 20km
hieman teknisempää pätkää ja 40km helppoa polkua/ kuntorataa.
 |
| Ensimmäinen vyönsolkeni |
Maanantaille oli
bookattuna 7:00 lento ja tämä tarkoitti sitä, että hotellilta piti lähteä jo
viiden pintaan. Uni tuli onneksi taas ennen ysiä ja aamulla olin yllättävän
pirteä. Töissä alkoi vasta ekaa kertaa huomaamaan kunnolla, että paikat olivat
jumissa varsinkin kun tuli istuttua pitkään paikalla, mutta tiistaina ei
oikeastaan enää tuntunut missään. Kisan jälkeiset pari viikkoa tulee nyt
varmaan otettua tosi kevyesti ja sen jälkeen alan keskittymään TEC:iin jossa
tarkoitus olisi päästä maaliin huhtikuun puolessa välissä ensimmäinen sata
mailinen…
